*****

Meän kieli

i motvind?

Läs..

 

 

Mikä piili?

Läs..

Nytt!

Om

meän kieli

Läs..

Ko' kaksjalkasten toihveet poksahtaa ..

10 januari 2013

 

Niin se on se jouluki jo oikeala puolela, niinko pruukathaan sanoa. Ja ensilumen aikhaan se

taas on väärälä puolela, siinä se heiluu ko paska rathaassa eikä oikheen tiiä minne päin pitääs.

Joulupukki on hommansa hoitanu ja toivottavasti muukki pukit. Lapset kuitenki olit hetken ilosia

ko sait riemula repiä paketit papereista ja paljastaa mitä ne oikheen sisälsivät. Silmät kirkhaat

ko taihvaan täheet pimeälä pakkasiltana ja toihveet suuret ette henkeä melkhein salpasit.

Niin se joulu on, iloon juhla meile kaikile kaksjalkasille, eteenki lapsile se suureksi kasvanut toih-

veitten bubbla joka jouluaattona poksahtaa ja leikkiä kestää yöhön saakka.

Vielä tässä herkustelen joulun ja joulupukin antamia makeisia isosta punasesta pussista, ettei

tartte säästätellen suuhun lappaa. Kerranki saapi kourala kraapasta.

 

Vanha astu syrhjään ja anto tillaa uuelle vujele. Ei se vain niin lähteny ette kukhaan ei huomanu,

eikä tämä uusikhaan astunu asemhiin tietämättä. Pussilisen raketteja metki traakasimma sinne

kirkontörmäle ja prämhäytimä ilmhaan ette prätinä kävi ja yölinen taivas säkenehti. Svaavelin

hajju ilmassa ko entisaikojen suustaladattavien torrakoitten säpinästä Lutzenin tanterheella.

Sallaa sitä suussa pyöritteli numeroita sille uuele vujele joka tunnutti niin ouolta ette kieli kiemurteli

ja löi voltteja, lievästi sanottuna: 'Tjyygyhyntr.. tjyygyhyndratretton', harjottelin ja sittehän se

sieltä muljahti ulos äänheen se 2013! Mutta toisenki kerran mie silti kirjotin väärin 2012 ko minun

piti aikaa merkata johonki. No niin, mutta nyt se kyllä alkaa luistamhaan, sano Lyyti ja löi kämme-

nellä perspuolheen.

Muuten, tässä nyt vissiin on hyvä sauma toivottaa kaikile tämän sivun lukioile hyvvää ja antoisaa

uutta vuotta, ja ennenkaikkia onnellista uutta vuotta! Sehän tietenki merkittee nousevaa palkkaa

ja pansuunia, nousevaa elintasoa ja laskevia veroja. Enäämpi vapaikaa ja parempia politiikkoja.

Ja kyllä se olis jo aika sille jonkulaisele lottovoitolekki, onhan tässä jo sinne niitä riviä pistetty

vuosien varrela ja kolikkosummaa kasvatettu, ette ..

 

Häätyy kuitekki sanoa ette tämä menny vuosi oli pajalan kannalta kaikkea muuta ko samassa

paikassa tramppaamista. Sahavaaran kruuvahommat on jo niin pitkälä ette se selvästi näkkyy

meän jokapäiväsessä elämässä täälä. Trafiiki on lissäintyny niin paljon ette joskus pölättää mennä

kylätien yli. Kaupoissa on paljon enäämpi väkeä ko ennen ja silti kaupat on paljon piteemphään

auki ko ennen. On kohta samat aukioloajat ko isomissaki paikoissa, ja kyndiä näyttää riittävän

silti, tavara ja raha liikkuu, niinkö Kitkijärvessä ennen aikoihin, joku sano.

 

Enpäs nyt muuta tällä kertaa ko yritethään parhaan mukhaan talsia etheen päin ja olla polkematta

tyhjän pääle. Niin kauvvon ko kova tuntuu kengän alla niin kauvvon täälä taival katkea, sano

minun sanonheeni. Ei tassustella hissusten milhään siepakoila, ko kovasti ja tanakasti kantapäät

ja klakaat koputellen kotiseun kaitasia ja jäisiä polkuja.

 

- Näin on!

.

`Meän kieli´ är en språkvariant

som talas i minskande

utsträckning

på den svenska

sidan av Tornedalen.

Stommen i den sk.

meän kieli är finska språket

med liknande dialektala ord

som också förekommer bl.a. i

i östra Finland

plus `förfinskade´ svenska

låneord i större och mindre

omfattning som kan variera

från individ till individ,

från by till annan.

Meän kieli är i första hand

ett talspråk.

 

Meän kieli upplevs av många

som exotiskt trevligt

och erkännandet av det som

ett eget språk stärker många

svenska tornedalingars självkänsla

och identitet.

Idag har `meän kieli´ status

som ett minoritetsspråk.

Rakhaus on rikhaus ja

kromut köyhyyen varotusmerkki

1 juni 2012

 

Tässä sitä taas istuthaan ja ootethaan sitä kessää ko köyhä parempia aikoja. Kummakki tuntuvat

yhtä epävarmoilta justhiin nyt ko mittarissa vain joku aste lämmintä ja ilmojen haltialla raepussi

käjessä ko entisellä maaherrala Anders Björckilä siemenpussi. Mutta siinä siementen heitossa ei

kyllä paljoa taitoa näkyny. No en mie sitä oikeast nähny, teeveessä vain. Vähän tuntu semmoselta

ylilyötyltä jipolta vain, ja niinko se varmasti oliki.

Jopa sitte siitä köyhyyestä joka aina näyttää roikkuvan pajjan helmassa kiini. Vaikka nyt meilä on

kuitenki toivetta myyäkki! Meilähän tullee se kruuva tänne, työt on jo käynissä ja kauhea naputus

kuuluu Sahavaarasta. Mehän ootama sitä ko monet meitä ennen oottivat sitä Messiasta, vissiin

jokku vieläki oottavat. Mie jaksa oottaa vaikka kunka kauvvon ko niin kauvvon jo ootettu. En tiiä,

mukavampi se on oottaa parempia aikoja vaikka sen jo tietää etukätheen ette ei niitäkhään tule.

Mikkä net paremat ajat sitte on? Jos ajattellee mitä met ennen ajattelima paremista ajoista niin..

nythään met oikeasthaan elämä niissä. Enkä mie tiiä miten net paremat ajat oikheen hunteeraa!

Minusta minun nuoruusajakki olit hyviä aikoja. Kohta paremat ko nyt, ei ollu niin paljon krääsää

kotona ette pitket jonot sinne återvinninkhiin aina, eikä ihmiset olheet hättänyksissä kaiken kaman

kansa ette piti loppiksia pittä joka toisessa talossa. Sillon viethin vain joskus sinne methään ajjan

taka kottikärrölä net tavarat jokka varmasti oli lophuunkäytetty. Aivan varmast kromuja! Eikä

sillon tietty misthään återvinnikistä mithään.

Ajattelen vain onko niilä mithään yhtheyyttä kromuila, köyhyyellä, rikhauella, huonoila- ja hyvilä

ajoila?

No jos rikhaus on sitä ette on hukkumassa omhiin ostokshiin niin sillon met kyllä olema nyt rik-

haita. Eli sitte ette joka toinen meistä on syömässä itteään kuoliaksi hyviilä ruila ko teeveessä ja

lehissä muuta heti oleekhaan ko monimukkasia ruokareseptejä.

Mutta jos rikhaus onki jotaki muuta, semmosta jota oli sillon ennen mittaamattomasti mutta

roskia vain kottikärrölhinen kesässä niin.. Sen jälkheen met kyllä olema aika köyhiä tänä päivänä!

 

No se siitä ja sen hurjuudesta! Pääasia vissiin on loppujen lopuksi ette met kaikki voima hyvin

ja rakhaus leimua ko kaikkien aikojen kovimat ukkosilmat. Sillä se oikea rakhaus on varmhaan

vielä tulisempi ko kaikki taihvaan salamat kerrala! Aivan niinko entinen kova sotahul.. sota-

kenraali (generaali) Napoleon oli sanonu ette;

 

- 'Korpraalin rakhaus on friskimpi (voimakhaampi) ko koko generaalin armea'!

 

Niinpä ette.. en tiiä alanko mie enämpi tuosta rakhauesta nyt selvittämhään. Kyllä varmasti sitä

on näin kevälä ilmassa aivanko ko niitä polleniaki josta moni puhhuu ja kärsii. Mutta net vissiin

on vähän eri asioita, vaikka kuitenki jotenki kuuluvat yhtheenki. Eikö se polleni ole jotenki rak-

hauen seuraus ja sivutuote (biprodukt), aivan niinko bensiiniki öljyn sivutuote. Niin se on.

Jokhaisella se kuitenki kalvaa sielä jossaki rinnan onteloissa, toisila vaphaamasti ko niilä jokka

halvaavat sen pittää kousissa ja piilossa aivanko yks kuninkas sitä velierkkiä sielä kiven ympä-

röimässä kammiossa kaukana saaressa. Eikö se ollu se Erik XIV sielä Ålandin kivilinnassa.

 

Enpä tässä muuta perjantaiiltana ko.. pistän kanankoivet uunhiin ja nautin ruasta ja tästä

elämästä. Onko se nyt sitte se 'hyvä aika' vai 'huono aika' ei paljoa minua kiusaa ko pistelen

sitä kannaa poskhiin ette rasva tippuu kahta puolta ja silmissä kiiltää hullun ilme. Luut kyllä

jätän syömättä vaikka niissäki varmasti olis sitä alkuperäästä voimaa. Mutta ne on luonto eri-

tyisesti ja vartavasten 'korvamerkiny' muile nälkhäisille eli sitte maan lannaksi. Ihmisen parhaale

kaverille koirale kananluut varmhaan on liian teräviä syötäväksi, vaikka kyllä nälkhäinen kaveri

syöpi vaikka isänän paskaset hanskat.

 

Lopuksi kuitenki toivon.. kaikile hyvvää kessää, kalaonnea, vähän sääskiä, paarmoja ja

muita ilkeitä itikoita. Paljon kuitekki perhosia ja pääskysiä ko net rauhottavat mukaavasti

ihmismieltä.

Lisäksi toivon kaikile vähäkromuista kessää mutta paljon rikhautta ja vielä enäämpi rakhautta,

jopa sinne syvhiin harhmaishin unohtethuin hämähäkinverkoila koristethuihiin syvämhen kolhoin.

 

Mutta vähän lyhemästi ja selvemästi sanottuna;

 

- Hyvvää ja onnelista kessää kaikile!

.

Pässit hommissa ja proppi pohjassa ko

naisten antaa päättää

13/15 mars 2009

 

Tuuli heiluttellee keppiä jossa linnun fläskit roikkuu ja kaksi harakkaa gungaa kuusenoksala,

pyrstölä balanseraavat, aivan ko trapetsit kapuloitten päälä sirkuksessa. Perjantaipäivä on

harmaa joka tekkee mielenki vähän harmaaksi. Eilen paistoiki aurinko ja mieli oli korkealla,

luuhasin kyliä pitkin ko Bella koskaki.

Maailmassa aina tapahtuu, mutta täälä ei paljoa. Aamula kattoin kyllää ja ajattelin ette yksin

olin ko ei ristin sielua näkyny misshään. No varmasti sielä oli liikettä niissä neljässäkymmenessä

boxissa joissa täälä on joku asukas, enimiten yksi ja sitte kaksi joka talossa, vain merkki joissa

assuu enämpi ko kaksi, oli joku räknäny. Tekkee semmosta vaivaloista kuolemaa tämä kylä,

ja ainoa valopilkku on ette meilä on tuo kauppa josta saapi ruokaa. Muuten met tietenki

vähenemisimä hopummin. Ko saapi ruokaa joka päivä niin sitä pyssyy hengissä, eläminen on

taas toinen asia.

Siitäpä tuli miehleen ette minun häätyy panna lissä noita fettipalloja linnuile tuohon ulkona

hängaavhaan fieterhiin, on soma kattoa klasista ko net syövät. Joskus käypi oravaki siinä,

ja on sattunu ette se pirun hackspettiki hakanu palloa. Sille haluaisin antaa suolat perseesseen,

senki tikka hakka.

 

Yhtäkkiä tuliki pyhäpäivä tässä välissä, ja on paljon parempi ilmaki. Kirkhaampi ja kohta

plussan puolela tuo mittari. Saapi nähä alkavakko kirkonkellot soihmaan ko kello tullee

kymmen kohale, näkkeepä sen jos sielä on mithään nyt. En kyllä meinaa mennä sinne mutta

muuten soma ko net kilisevät, on kuitenki niinko jotaki elämää kylässä. Ko tuola kylänraitilakhaan

ei sitä niin paljon ole, kuitenki nämät pyhät on niin hiljaset että.. kohta hiirenki askelheet

eekkaavat ko entisajan hevosenkaviot asfaltthiin.

Kyllä se Pekka tuossa suomen tullissa suuttu ko Kolarin patrulli oli yövahissa kirjottanu

mitä yöllä oli tapahtunu. Kyllä net vähän pilkalisesti kirjotit tietenki ko net taas pijit Kolaria

niin tärkeänä rajanylityspaikkana ja Muoniota halveksit. Mutta toisinpa kävi, Muonio jäi

ja Kolari panthiin kiini. Mutta..

mitä net sitte kirjottivat siihen patrullikirhjaan? Joo..

 

03.15 Hiiri laukko poikki tien.

04.05 Pässit nussit saaressa.

 

Ette ei se niin kumma jos Pekkaa otti hatusta ja sano ette net miehet ei kyllä koskhaan ennää

tule Muoniossen yövuorhoon. Ja piiaan net kolarin miehet sitä justhiin halusitki, ko oli niin

pitke se ajomatka. Enkä mie usko ette net sen jälkheen sait tulla Muoniohon yövuorhoon.

Nyt Pekka on poissa ja muut tuulet sieläki puhaaltaa, mutta taas toishaalta sielä Kolarissa

ei niitä tullimiehiä ennää olekhaan.

 

Olettakos kuulheet muuten sitä ko yhelä naisela oli kolme miestä jokka halusit friiata,

eikä nainen oikheen osanu päättää niin.. se testasi miehiä;

Spoolasi baadikaaran täynä vettä ja kysy jokhaiselta millä net sen tyhjentäsit jos olis teelusikka,

kahvikuppi ja kymmenen litran ämpäri. No kaikki kolme miestä melkhein köörissä vastasit

ette ämpärillä tietenki, kukas hullu teelusikalla...

Nainen vastasi;

- Jaa, mie kuitenki vetäsin vain propin pohjasta auki ja antasin veen huilata!

 

No niin se on ette kyllä nuo naiset meitä miesraukkoja fiilaavat linssiin tuon tuostaki, en tiiä

sitte onko net jotenki nokkeliampia ko me miehet vai mitä se on.

- Eläkää rauhalisesti ja pitäkää vaarila ette teitä ei pääse kukhaan puijaahmaan ;)

.

 

Joulutontule puuroa ja Aatamin vehkheile

lähtöä jos vielä söhhii

27 november ´2008

 

Tässä nyt istun ja mietin maailman menoa ko tuorestaiaamu vähitellen valkenee. Hain justhiin

toisen kupin kahvia ja ajattelin ette koristan tätä aamua vielä yheelä mazariinilä. En tiiä sitte

pitikö se paikkaa mitä minun kysiini sano kerran, ette paakari päivän työn jälkheen kokoa

kaikki taikinakappalheet yhteen ja tekkee niistä mazariineja. No olkhoon miten on, makeat

net kuitenki on, ja mie pruukaan tarjota niitä minun viehraillekki. Ei ole vain kukhaan vielä

moittinu.

 

Eikä se vain ole ennää niin pitke aika sinne jouhluunkhaan. Nyt pyhäänä on ensimäinen

adventti jo, ja sitte se alkaa hurista täyttä vauhtia joulua kohi. Ko niitten lahjojen kansa ei

tarttis päätä ajatella mäsääksi, se on aina yhtä kova paikka. Joku sannoo tykkäävänsä ette

keksiä ja laittaa joululahjoja ja sillon on kyllä oikealla aaltopittuuella, lahjathan oikheesti

pittää antaa hyvälä ja keveälä syvämellä, vai mitä?

Monta joulua oleme jo puhunheet ette vähenämä niitten jouluklappien laittamista täytten

keskheen, ja yhtä monta kertaa se sopimus on särjetty.

Joku sano ette jossaki paikkaa on jo alettu reeahmaan, ette kauppiat pölkäävät ette ihmiset

ei nyt maailman kriisin aikhaan osta yhtä paljo tavaraa jouluksi ja heile sitte jääpi myymättä

paljon. Ei sekhään ole hyvä, vaikka hyvä kyllä jos tämä hullu jouluhössäkkä vähenis ja

lievittäs ihmisten paihneita joulun alla.

No näkkeepä sen, saattaa silti tulla uusi rekoordi joulukaupasta, niinko se on ollu nämä

viimiset joulut.

 

Niin se talviki sitte vain tuli, ja kaikki äijät on innossa ko saavat ajjaa kaikenlaisila

härveleilä lunta pois. Uskon ette vähä kilpailevat kenellä on kommein kone ja äkäsin potku

ilmhaan lumele. Hopussa kuitenki olhaan varsin ko vähääki lunta riputellu. Noh, ei se mithään,

hyvähän se ette paikat on puhthaat ja kunnossa, eriä soonki täälä minun kartanossa, ja jos

tuota piilirömöä ei olis niin pitääsin vain polun kartanolla, aivan niinko ennen taloitten

kartanoilla oli. Navethaan vähän pruunimpi ko muihin ulkohuohneishiin. Ja net polut oliitki

lujia ko niitä koko talven poljethiin monta kertaa päivässä. Ei prätistelty sillon konheila eikä

ees lapioilla ja ruvismoottoreilla lumen täheen. Niin se vain oli.

 

Olettakos muuten kuulheet sitä ko pikku Liisa oli koulussa ja pakkas nukahtelehmaan

penkissä. No kuitenki...

- Opettaja kysy Liisalta kuka loi koko universummin?

Ja Liisa tietenki oli nukahtanu, sen näki pikku Kalle joka istu Liisan takana.

Kalle oli kierä ajattelehmaan ja toimimhaan, ja ottiki äkkiä pännän ja pisti Liisaa sölkhään.

- Herra Jumala, huutahti Liisa ja heräs.

- Aivan oikein Liisa, sanoi opettaja. Ja Liisa nukahti taas.

Sitte vähän ajan päästä opettaja taas kysy Liisalta:

- Kuka on Herramme ja pelastajamme?

No taas pikku Kalle hyvänä kaverina vain pännällä Liisan sölkhään, ja Liisa heräs ja sano:

- Jeesus Kristus!

- Aivan Oikein Liisa, sanoi opettaja vähän ylpeänäki ko hänen oppilas oli niin tietäväinen.

Sitte opettaja kysy:

- Mitä sano Eeva Aatamille ko oli justhiin synnyttäny 23e lapsen?

No tietenki Liisa oli taas keriny nukahtaa ja Kalle sai pännälä söhästä Liisaa sölkhään

oikheen kunnola. Liisa herääs ja huusi:

- Jos sie vielä kerran pistät sen saakelin vehkheen minhuun niin katkon sen

kahtheen kappalheesseen ja pukkaan sen sulle persseesees!!

Opetajalla silmät pyörit päässä ja sitte se pyörty laattealle.

Pitääkää nyt se joulu mielessä mutta älkää silti laukkokoo päätä seinhään. Ei sen tähen

kannata itteä loukata eikä siittä tule ees hyvä mieli ette juosta ja saaloa ko hullu, kyllä se

joulutonttu homma sen joulun ja paketit, jos nyt itte vähän puuroa sitte keittää, ette saapi

pukillekki tarjota. On pian nälkhäinen ko niin paljon hommia ja pitket matkat ajjaa silla

laiskala poroklinkula.

 

No tämä taas tällä kertaa ja muuta toisela... Heippa

.

Outoja tyristiä kylätielä ja Pajalan

poliisit potunnostossa

7 oktober 2008

 

Nyt se sitte ei ole ko ootella sitä talvea käet ristissä ja jalat solmussa soututoolissa.

Tuntuu joka syksynä yhtä kauhealta se talven oottaminen, en mie tiiä miksi se niin on, onhan

talvessa paljon hauskaaki. Saapi sivakat hakea framile sieltä föroodista, jos net nyt sielä vielä

on jäljelä, karvalakin vettää korvile ja sitte vain seurata minne sivakannokat näyttävät. Aivan

niinko se yksi minun kaveri sano että elämä oli niin helppoa sillon ko sitä oli nuori, ei tarvinu

ajatella ko vain, nyt siteeraan, juossa sinne minne pirri näytti. No olihan se paljon niinki,

tyttäristä sitä haaveili sallaa ko sitä oli finninen ja laihanruipelo alle kakskymppinen.

Nythän on aivan eri ajatukset, enämpi sitä koittaa välttää niitä hamehelmoja ko pyytää. Ko

sitä on vanhentunu niin sitä on oppinu ette ei niistä ole ko harmia enämpi ko iloa, jos

semmoselle puntarille pannee niinko ostin pajalasta kaks viikkoa aikaa. Jossa on kaks lavvaa

ja balansin pittää saa. Oli kyllä komea Berkel puntari, eikä niin suurikhaan ko mie ensinä

luulin, muistin puntaria sielä Alpin kaupassa ja se sillon kyllä näytti julman isoolta ko

kouluaikana käythiin koolaa ostamassa niilä vähilä kolikoila jokka jotenki oli kotoa lykästyny

saamhaan. No se siitä.

 

Kesä on sitte menny. Moni sannoo ette oli niin huono kesä, ette se vain sato ja harvon

paisto. Kyllä minun mielestä tämä kesä oli aivan hyvä, oli paljon lämmintä ja paljon sääskiä,

joskus sato ja sitte taas paisto. Aivanko kesälä pittää ollakki. En mie käsitä miksi ihmiset

halvaavat aivan sitä aurinkoa, eihän kessää saata tulla eikä ollaa jos ei vettäki tule! Niin mie

ajattelen. No samapa minun ajattelemisele, ei net kuitenkhaan muuta mithään, sattaa ja paistaa

niinko ennenki ja viis veisaa mitä mie ajattelen, aivanko miekhään perusta jos nyt kesälä

vähän sattaa. No tietenki mieli menne maahan, mutta mitäs siittä jos yksi mieli putoaki vähääks

aikaa, sama se.

 

Puhuuvat paljo niistä tyrististä, että oliko niitä paljo vai vähä. No en mie ossaa sanoa paljoko

niitä oli, kyllähän mie joskus näin tuola vuomala huilaavan jonku hyysvagnin eli hyyspiilin,

tulit eli menit Karesuvanthoon, eli sitte Pajalhaan, enkä mie muuten niistä tyrististä kyllä tiiä.

Joku sano, ette tänne kerran yhtenä kesänä, monta vuotta aikaa, tuli pyssilä yksi semmonen

tyristi. Mutta ko kyläläiset ei tuntenheet sitä niin net soitit poliisit jokka veit sen äijän Pajalhaan.

Ja se on tosi, mieki muistan sen ko kaikki olit niin kuohuksissa ko aivan outo äijä käveli

kylätielä. Eikä vain kummakhaan, hui, aivan outo meän tienpäälä!!

Meilähän täälä Lompolossa toimii tämä kylän silmä ja korva aika hyvin, ei kyllä moni outo

olento kauaa onnistu täälä kävelemhään ette ei kukhaan tiiä kuka soon. Kartiinit heiluu ja

sitte soitethaan seuraavhaan talhoon ette tietävät kattoa jos tuntevat. Sillä aikaa nämät jokka

jo on nähneet soittelevat kaikile tutuile ja sukulaisile ja tekevät semmosta yhtheistä selvittelyä

kuka tämä kulkia saattaa olla. Ja kyllä se aina melkein saahan selvile ennenko tämä outo

oikheen keriny kyllääkhään marsia ympäri.

Sitte aivan puhalethaan helpotuksesta ko joku saanu selvile jonku tutun kautta jostaki

Kuusijärvestä eli Liviöjärvestä eli Männiköstä asuvalta tutuulta eli sukulaiselta. Pittää tietenki

olla semmonen ihminen johonka mennee luottaa, on kylän turvalisuus nyt kysseessä.

Mutta niinko mie sanoin, ei se aina onnistu, ja sillon met soitaman pajalan poliisit nouthaan

sen tyristin Pajalhaan, ja sielä net saavat sitte tehä mitä halvaavat sille. Ko vain met pääsemä

rauhaan ja saama sen pois täältä.

 

Muuten met kyllä toivoma ja halvaama paljon tyristiä tänne, mutta niitten pittää ensinä jotenki

saa jonku kyläläisen tuntenmhaan net ennen tuloa, ette kylä tietää kukka tulevat ja menevät.

Ei sole hyvä ette vain tulhaan pyssilä ja lähethään kävelemhään kylätiele ja hermostutethaan

koko kylä ette jouvuma soithaan poliisit Pajalasta saakka, ko ei ole likempänä, eikä sieltäkhään

niin helppo ole aina saa niitä lähtemhään, jos niilä on tärkeämpiä hommia, niinko nyt syksyläki

potunnostohommat ja semmoset. Eihän net sillon joua täältä Lompolosta jotaki ajattelematonta

tyristiä noutamhaan, vaikka meilä olis kunkaki hätä täälä, ei tietenkhään.

 

No nyt kuitenki on se aika menny ja saama olla rauhassa niiltä kaikenlasilta kulkioilta

eli tyristeiltä vähän aikaa. Ja eikhään se sitte ensi kesänä net ouvot ihmiset ajattele paremin

jos tänne meinaavat. Kuitenki se jonka poliisit nouvit sillon seittemän vuotta aikaa ei ole sen

jälkheen näkyny täälä, sai äijä vähän opetusta ette ei tänne noin vain tulla...

 

Elääkää sitte ihmisiksi ettei meän muitten tartte teistä lehissä lukea ja häveetä. Ja se on

tietenki aina hyvä ette ovheen koputtaa ko jonnekki menne kylhään, ettei kelheen aiheuta

tyhjää harmia ja huolta.

.

Joulutunnelma on pahoinvointia pään-

särkyä ja Benjamin Syrsaa vattantäyeltä

15 december `2007

 

Niin se sitte on se jouluki aivan kynnyksellä ja nyt joulupukkia saapi pölätä ko verokarhua

vuen lopussa. Ihmisillä on hoppu ette melkein hermot monella pettävät. On pyntattava,

juossa kaupoissa lahjoja hakemassa, kantaa ruokaa kotia ko hullu, ja samalla sitte koittaa

tuntea vähän joulutunnelmaaki rinnassa. Ei se ole niin helppoa.Ei ole kumma jos joku hyppää

pois koko hullunmyllystä.

Minun joulu on aika rauhalinen, enkä mie aijo laukkoa päätä seinhään yhen joulun takia.

oikeasthaan mie halvaisin otta vain ryggsäkin sölkhään ja rämpiä jonnekki kauas

mettäkämphään ja sielä istua, eldata ja kaivertaa jotaki kuivunutta lihakappaletta. Porontalja

öppenspiisin eessä, kuivat puut paukkusit ja knistat lentäsit ko täheet taivhaalla.

Sehän se sitä tunnelmaa antas joulule. Ei tämmönen hullujen karuselli mithän voi antaa ko

korkeinthaans pahonvointia ja päänsärkyä.

No nyt kyllä häätyy sanoa ette meilä täälä Lompolossa ei niin kauheata joulustressiä ole, ei

kuiten näy meän kaupassa eikä kylälä, mutta sitähän ei tiiä kunka ne vaimot sielä kartinitten

takana hommaavat. Ja kyllä vissiin ne äijätki vähän auttavat, olen kyllä nähnytki...

Mutta pääasiahan on ette pukki käypi ja lahjoja tullee, vai mitä? Kyllä se lapsile on hauska

ja siihen se pitäski riittää. Ettei kaikile kaimankaimoile tarttis laittaa. Sitte jos saapi lahjan

jota ei vähäkhään olis halunu niin pittää ilahtua ja olla niin tyytyväisen näkönen ette.. Mutta

seki on vähä hankala jos vähäkhään ei ole niitä skådespelaritalangia.

 

No kuitenki on yksi ilonenki asia täälä kylässä. Tänne olhaan rakentamassa aivan uutta

taloa. Se on se entinen Kestikievari joka viimi kevälä palo jota nyt olhaan naulamassa pysthyyn.

Siitä näyttää tulehvaan oikhein komea talo Toorele ja se on hyvä asia. Koko kylä nautti joka

vasaranlyönistä joka raikuu pitkin kylän raittia. Viimiaikoina on vain revitty ja siinä on aivan

erilaiset äänet, nitisee ja kitisee ko lehmänpoikiminen liian ison vasikan kansa.

Viimeksihän viethiin se uusi koulu täältä sinne pajalan lentokentäle. Ei se niin monta vuotta

keriny tuossa seisoa, ette olis varmhaan sillä vanhala koululaki pärjätty tämä aika. Mutta ko

ne verorahat oikeasthaan ei ole kenenkhään omasta taskusta niin ei sillä näytä olevhaan niin

väliä miten niitä käyttää. Mutta miljoonia siinä kyllä paloi kuntalaisten äyriä..

 

On lauantaiilta, pimeätä on ja vettä sattaa. Niin justhiin, vettä sattaa! Kummahan se on

mutta vissiin se on sitä meän tekemää kasvihuoneilmiötä, elikkä växthuseffektiä. Ko ei olis

niin paljo saanu piililä päristellä niinko met 40-talistit olema tehneet. Sotkenheet kaikila

konstila meän maata, vesiä ja ilmaa.

Nyt ne on sitte ne isot miehet sielä Baalissa jotaki päättänheet ette päästöt vähenettäis.

Hyvä asiahan se on, jos se nyt ei jo ole liian myöhästä. Niin ko justhiin sanoin; sattaa vettä

nyt ko pitääs pakkanen paukkua!

Mutta ei svenssonnit kyllä niin paljoa välitä niin kauan ko ilmaa on mitä hengittää. Ostavat

vain isompia jeeppiä leikkikaluiksi ja Esrangilä alethaan ampumhaan turistia taivhaalle

raketeilla. Sielä palaa bensaa ja päästöt vain suorana meile nokhiin jonku minutin lennosta

mihin köyhilä ei ole nokankopinaa, sano minun sanonheeni. Niin se on..

 

Olettakos muuten kuulheet, ette suomessa keksitty uusi graviditetstesti? Se on paljon

enkkeltimpi ja halvempi konsti ko muut tähän mennessä, ja mikä on hyvä siinä on ette sen

pystyy ittekuki nainen tekehmään kotona. Uskon ette siihen on jo patenttikin haettu ja saatu.

Mutta niinko kaikissa asioissa tässäki on kuitenki yksi huono puoli; Se ei toimi muissa

maissa ko suomessa. No miksi sitte ei? No näes ko...

..ostethaan pullo Koskenkorvaa ja kotona epäälty äitiaspirantti ensin juopi pois puolet siitä.

Sitte se pukkaa sen pullon suun sinne... niin sinne naisten paikhaan noin 12 senttiä; Oottaa

pari minuttia ja vettää pois pullon. Korkki tietenki häätyy olla poissa koko ajan.

Resultaatti; Jos pullo on yhtä täynä ko sisälepaniessa niin nainen ei ole oottamassa,

MUTTA jos pullo on tyhjä niin se merkittee ette sieltä on tulossa aivan uusi suomalainen!!!

 

Noh´alama sitte oottamhaan sitä joulutonttua ja kattoma olemako met olheet siivoja vai

häijyjä! Siitä sen näkkee sitte miten asia on. Mutta kyllä se aika kurjalta tuntus istua siinä

kaikitten muitten kansa.. ilman yhtäkhään pakettia!!! Ette paras on ajatella tuota asia

ennemmin vuoessa ettei vain jää viimitiphaan se kiltteys!

 

Hyvvää Joulua teille kaikile ja... olkaa snälliä sitte, niin joulutonttuki on ilonen!

- Niin se on.

Eikö törmhään tyyräähmään kaikki

tukka suorana

3 april ´2007

 

Nyt met sitte olhaan heti pääsiäisessä. Paras on pittää munista kiini ko ämmät luuanvarsila

lentelevät vähääs missäki ko korpit haaskan perässä. Näyttää niile vielä tulevan hyvä lentoilmaki

ja kuuki on vissiin täysi ette ne ei aivan pimeässä tarvi sinne Blåkulhaan navigeerata.

Mitä net sielä sitte hommaavat kaikki ämmät, sielä Blåkullassa? Fästaavat ja juoruavat tietenki,

ja puhuvat rumia. Äijiä haukkuvat ja pilkkaavat ja se voittaa joka pystyy rivoman jutun niile

muistelemhaan. Sitte net sakissa nauraa paskasta naurua meän äijien niskoile. Niin se on.

Mutta emmä perusta, kyllä se tullee meänki vuoro ko alkaa se hirvenjahti, sillon saavat ämmät

takasin. Mitä kovempi juttu vaimosta sen makeamasti äijät nauravat ja lyövät nuuskua naahmaan.

"Sen päälle ryyppy" sanno joku ja pullo mennee ympäri ko joku kiertopokaali. Niin saavat

ämmät takasin täyellä mitala ja palansi pyssyy avioliitoissa ja muissa kahen hengen konsti-

laatioissa. Sopua se antaa ko vuorotelheen saapi präiskiä toista poskele, ja posket vain

punoottavat enäämpi ja enäämpi ette jos kylätielä entisen provastin kohtaa niin se luule ette

pahanteosta tulhaan, eli sitte hyvän teosta. Aivan millä päälä se provasti sattuu olemhaan justhiin

silloin.

 

Mutta asiasta toisheen, meilä kylässä aukeni uusi kauppaki viimi tuorestaina. Itte kunnan

pomo kävi leikkamassa bandin poikki kaupan eessä. Applåådit raikuvat ette koko kylässä

kahvikupit hypit köökinpöyvilä. Se oli suuri asia kyläle, suurempi ko Ikea Haaparannalle,

sano tämä meiän kylän hövdinki. Nåh´ se on tietenki miten sen nyt räknää. Onhan se leipä

tärkeämpi meile ko mööpelit, sitähän pystyy istumhan vaikka laattealla ja pureskelmhaan,

murutki sitte helpompi korjata pois ko ei tartte niitä siirellä ja mattoja nostella.

Ja kaupassa met sitte saatama nähä muitaki kyläläisiä ja stugavierhaita, muuten niitä kyllä

on huono kohaata, ja kylhään niitten tykö met emmä niin leikilä mene. Emmä met täälä meän

kylässä ole koskhaan olheet niin vireät kylästelehmään ko joissaki muissa kylissä.

Niinko meilä kotona oli aina viehraita ennen maailmassa, ja isä lappo kyllää ko mikäki

kissa maaliskuussa.

Noh´ se oli sitä aikaa ennen ko tuo televisio tuli meän kothein ja paralyseerasi meät. Nyt met

sitte aivan pölästymä jos näemä ette joku vieras eli kyläläinen on tulossa meile. Mutta

kyllä met sitte taas kahvin keitämä ja praatima ko se värstiin shokki on menny.

 

No niin se on, ette niitä ilon aiheita on vaikka minkälaisia. Met kyläläiset ilosimme vasta ko

kylhään aukes kauppa, se yksi suomen faari ko nuorinki poika viimen pääsi kortistoon eli

a-kassaan, niinko met sanoma.

Mutta olettakos tet kuulheet mistä se yksi 96-vuotias faari oli niin helpottunnu ja ilonen?

Mie uskon ette se oli kyllä ruottalainen eli sitte joku kirgiisi. No kuitenkis... Joo se vanha

pappa oli niin ilonen ko se viimen oli saanu oman vapauuen. Ja arvakkaa miksi? No ko

soli saanu nuorimmanki pojan viimen sinne vanhuskothiin!! Oli kyllä syytäki olla ilonen,

vai mitä?

 

Mutta alama nyt sitä pääsiäistä oottamhaan, hyvät ihmiset. Ensin minun kuitenki pittää

käyä mukka maailman suurimassa kaupunkissa, noh onko se ennää juuri suurinkhaan

mutta se on ollu. Ja sitte vain törmhään kaikki tyyräähmään tukka suorana ja hamphaat

irvessä!!

- Hauskaa pääsiäistä kaikille!

 

Niin muuten niistä mailman suurimmista. Ko entiseltä Kaalaman Kallelta joku kysy mitä

hän tekkee töiksensä niin Kalle vastas ette hän on töissä maailman suurimassa värstaassa.

No mehän kaikki tiiämä ette se Kallen verksta oli taivasalla, ja olikin suurin, aivan oikein.

 

Ko kylän koirat ja vaimo haukkusit

14 november ´2006

 

Niin se talvi taasen koputti ovele ko joku kaukhainen yllättävä sukulainen. Joka syksy se ensi

lumiaamu tuntuu ko kylmää vettä kaajettas päälle. Moni lähtee sitte kesärenkhailla suljuahmaan

sinne lähimmäisele piiliverkstale ja sielä sitte on villi kö. No ei täälä kylissä tietenkhään semmosta

kaaosta koskhaan tule, methään nosthautama kartanolla piilin ratthaat vuorotellen vain ylös ja

pistämä niihin dupirenkhaat.

Mutta mulla kyllä on jo ne nastarenkhaat päällä. Kävin just suomen puolela, lumisessa kelissä

ja kyllä ne piti ratthaat kiini tiessä.

Ostin muuten friimerkkejä, eli postimerkkejä sieltä R-kioskilta että sain yhen lähätyksen

lähtemhään sinne jonnekin etelään. Oli se minun eurolompsa ollu piilissä ja ne kolikot olit

jääkylmiä. Sanoin sille myyjättärelle että `nyt saat kylmiä rahoja´. ja hän vastasi tyynnesti ette

`kyllä ne täällä lämpiä´, niinko varmasti tekiväkki. No se siitä, mitääs muuta ko kilo kuuta...

 

Siitä politiikasta on aina hauska porista ko saapi oikhein moittia ja knällata, sehän on sitä

elämän suolaa, vai mitä?

Nythän ne kuulehma alkavat sakottamhaan niitä jokka ei halua hakea töitä joka päivä, eli

miten se nyt oli. No kukas hullu niitä töitä halvaa jos rahhaa kotia muutenki tullee? Sehän on

päähänvastavaa, vaikka onhan niitä kyllä niitä niin sanottuja työhullujakin. Mullakin oli yksi

velipoika joka aina tykkäs ette se oli hauska tehä pikkupuita, teki niitä iloksi. Mie kyllä

vähän kattoin sitä pitkhään, en oikein ymmärtäny mitä se sillä meinasi, ko mulla se puunteko

aina oli yhtä jaakeata ko oliis tervaa pitäny juua.

Mutta onhan se tietenki niinki ette kyllä sinne työpaikale on soma mennä joka aamu jos

on semmonen työ missä viihtyy hyvin. Kyllä mieki viihyin hyvin niissä hommissa missä olin ennen

ja joskus meni niin pitkäle ette ne vapapäivät alkovat tuntua yheltä riesalta jos niitä oli

monta peräkkään. No oikeassa olet kyllä ette.. sillon se on kyllä joku menny vinhoon jos niin

alkaa tuntemhaan, kyllä kotonaki pitää triivastua.

 

En tiiä mikä tässä nyt on ko vilustaa ja päätä särkee. Ei sunkhaan ne etelän flunssat

vielä ole tänne kerinheet, eli kyllähän net saattavat päivässäki tulla nyt lentokonheitten aikana.

Pasillit lentävät ympäri mailmaa ko siitepöly ja ihmiset niistävät nokkia ja kaivavat räkkää.

Joillaki on niin punaset nokat ettei kyllä muita varotusvaloja tartte ko net sielä tienpäälä

kävelevät, piilimiet ja naiset näkevät ne kilometrin päähän... pimeässäki.

No ei senthään, älkää uskoko kaikkia mitä tässä höpisen. Pankaa ne refleksit aina näkö-

selle ko menettä sinne kävelylle, sannooki paras refleksinkäyttäjä. Mutta niinko joku on joskus

sanonu; "tehkää niinko mie sanoin, mutta älkää niinko mie tehiin".

 

No olettakos kuulheet sitä ko kaksi norjalaista miestä tuothiin sairalhaan samhaan huon-

heessen. Mies oli katkassu jalan ko oli sielä jossaki tunturissa sivakoilla tyyränhy kivheen,

ja se toinen moitti vattaa.

No net tietenki ensinä siinä makasivat vierekkää ja kyselit mistä kumpiki oli ja niin pois päin.

Yhtäkkia se jolla oli se vatta niin kipeä sano sille toisele ette:

 

- Met olema varmast sukulaisia! norjaksi tietenki ko tämähän tapahtu norjassa.

- Noh´ mistä sie sen päättelet? kysy se toinen ja katto utelianha.

- No meilähän on sama systeri, päätti mies.

 

No niitä juttujahan on niin paljon, ja kaikki on tietenki tosia. Aivan niinko seki ko se

norjalainen fanki meni fankiladirehttörin tykö kysyhmään ette; `Koska met saama pittä taas

net jokavuotiset terängijuoksut/maastojuoksut?

Ja direktööri vastasi ilosesti ette; `Heti ko net seittemän viimevuotista on tulheet måålhiin!´

 

Hämy alkaa laskemhan Muodoslompolo päälle, harmaata on ja kolmisen viikon päästä

alkaa se kaamos. Sillon emmä näe aurinkoa vasta ko ensi vujen puolela, eli joskus neljäs eli

viies päivä januaaria.

Noh, kyllä met sen kestämä, emmä ole ensi kertaa provastia kyydissä, niinko meillä päin

sanothaan. Ja sittehän se taas alkaa kirkastua ko kevhään lähemä, sivakat ja skootterit

framile ja eiko methään ette lumi ja sauvvu punnoo perässä.

 

Niinpä niin, eläkää sitte ihmisiksi ettei pajalan poliisi eli verokarhu tartte teitä sielä

mettissä freistata pyytää kiini, olishan se noloa jos vielä krannikki näkiis ja kylän koirat

ja vaimo haukkusit ko kothiin kannettas...

Vaali kansa valtaaspitäjät!

17 september ´2006

 

No nyt se sitte on se vaalipäivä, mutta miepä olen jo röstanu biplioteekissä viime tuorestaina.

Meitä oli monta sielä röstaamassa, ja pikkusen sitte puhuthiin maan menosta koulun kahvi-

huohneessa. Ko eihän vaalipaikala saa semmosia porista. Kiusasin vähän Yngveä ette, jos hän

nyt on kerran väärin röstanu ja kauheasti kattuu niin kyllä sen lapun varmasti mennee onkia

sieltä loovasta pois jos tekkee rautalangasta semmosen koukun.

Tietenki sain takaasin ette miksi mulla niin iso knippu niitä lappuja piti olla. Selvitin ette ko

en oikhein tiiä miten röstata niin otin vain pinoon kätheen ja menin skärmin taka. Sitte paniin

silmät kiini ja nuolin kolme lappua joka kuverthiin, ja minun pulma oli ko poisviskattu! Ko eihän

sillä suurempaa väliä ole kuka sielä regeeraa, kaikki vain itteä ajattelevat ja toisista viis. Ja jos

se Reinfeltti nyt astuu valthaan tänäpäivänä niin sitte met vasta saama terottaa meän kyynerpäät

Ja tietenki jolla on terävimmät, ja on hyvä ulkonäkö ja muutenki ossaa suplata niin... etheen

mennee meitä muita pölliäisiä. Ei sille sitten mitthään voi, niinko jo laulussakin sanothaan.

 

Olipa kerran ... No tämä ei ole mikhään satu ko aivan tosi asia ja se tapahtu sielä suomen

Raippaluodon jossaki saaressa, en muista aivan tarkhaan mikä se niistä oli, mutta kuitenki ...

Yksi niin sanottu blondiini päätti lähteä kalaan, sielähän tietenki kalaastethaan paljon eikä tämä

blondiini halunu olla huonompi ko muutkhaan ja otti pilkki- eli pimplausvehkeet matkhaan.

Porasi reiän jäähän ja kuuli äänen ylhäältä ette; Ei siinä ole kallaa!

Noh´ mikä siinä, blondi otti vehkeet ja meni keskemälle jäätä ja taas ääni sano: Ei sina ole

kallaa! No se blondi alko hermostua ja katto ylös ja kysy että; Ole.. olekko se sie, Jumala?!

Ja ääni vastasi vähän ärtynheellä äänelä; En ole mikhään jumala ko olen ishallin

vahtimestari!

 

Noh´ vähän sääli käypi kyllä tuota blondia, hyvväähän se vain freistas.. ja olla yhtä hyvä

ko kaikki muut sielä saaressa, mutta...

Yhtäkkiä aloit kirkonkellot soihmaan ette kohta pöläistyin kesken haljasuutta. On varmast

kirkonmenot nyt vaalipäivänä, ja sehän on oikhein ette ihmiset saavat käyvvä rukoilemassa

ette vain tuliisit oikeat päättäjät meile sinne stockholmhiin ja tänne kunthaan. En tiiä perustaako

se jumala niin paljon siitä kuka täälä regeera ko hällä ittelä on niin suuri se valtakunta,

paljon suurempi ko Göran Perssonilla ja paljon varmenpi virkaki varmasti. Personninhan

saatethaan potkia pois tänä päivänä, mutta kuka jumalan potkis sieltä! Ja häntä on niin huono

panna poiski ko on niin näkymätön ja tiiä oikhein missä se on. Toista on Göran Personin,

meinaan ette ko sillä on kaikki vasthaan itteä, suuri pyöreä mies isossa linnassa vielä assuu, no

johan sen on helppo löytää ja potkasta. Ja sen vaimo Anitra, senhän löytää viinakaupasta ja

ei ole ko kysyä missä Görani on, jos se sattuis olemhaan reisaamassa jossaki päin mailmaa.

 

Niin se on, hyväät ihmiset, entinen rovastiki ajo justhiin ohii tästä. Oli varmasti menemässä

vaalipaikale, röstahmaan vanhala konstila. Ja vettä sattaa! Noh´ kyllä se tietenki on hyvä ette

vettäki tullee, sehän on meille kaikile kaikhein tärkhein, emmä pärjäis ilman vettä, ja joku sano

ette Kätkesuanossa oli jo yksi kaivo kuivanu! No toivottavasti se nyt täyttyy.

 

Noh´enpä mie nyt tässä muuta ko... Pitääkää jumala mielessä ja housut jalassa niin ei pääse

mithään paheempaa tapahtumhaan. Ja toivoma ette kaikki saavat sen regeerinkin jota net on

äänestänheet eli röstanheet; Sittehän oliis kaikki aivan tipp topp... kaikile!

 

Viinaa ja propagandaa

8 juli ´2006

Parhaillaan on Pajalan markkinat menossa täyttä häkkää. Moni on täältäki lähteny sinne käve-

lehmään ahtthaaseen ja kuuhmaan. Ihmisiä sielä varmasti on `kun muurahaisia´ niinko Veikko

Lavi lauloi muinoin, eli... "Ihmisiä on kun muurahaisia..." tralalaa, enpä muistanu taaskhaan

enäämpää. Kyllä se on ko niitä lauluja ossaa vaikka kunka paljon mutta pahuus vain ensimäisen

rivin kaikista ja vain jonku sanaan sieltä sun täältä. Olis hauska laulaa ko ossais ja ossais tekstinki.

Muuten siittä ei tule paljon mithään. Mie pruukaan laulaa piilissä ko kukhaan ei kuule, niin

jos joku pian joutuu kestämhään. Yksi pikku poika sano kerran mulle ette "Nyt sie Reino et saa

ennää laulaa tuota sammaa kappaletta tälle päivälle, nyt pittää tulla jotaki toista" Noh´ sittepä

mulla meni suu umpheen.

 

Niin net pajalan markkinat, noh´en kyllä kehtaa lähteä sinne, vaikka hauska sielä pian olis.

Niinko minun sisko kysy minulta miksi mie en ollut menny sinne, niin vastasin niinko torniolaakso-

lainen mies koskaki ette.. "No mitääs mie sielä?" Näkkehän sielä ihmisiä, jatko siskoni.

"Mutta niitä ihmisiähän näkke koko ajaan teevessä, ja mitääs niistä, nehän on kaikki melkhein

samanlaisia" vastasin aivan ninko kuuluki torniolaakson miehelle vast... "Joo" , sano sisko,

"mutta ei niittenkans mene puhua". Mie ajattelin hetken ja vastasin ette.. Kyyllä niitten kans

mennee.

Niin... no menneehän niitten kans tietenki puhuakki mutta ei net aina vastaa tietenkhään.

 

Muistanko tuli teevee meille kotia. Se oli kevättalvela 1962. Olin pikkuveljen kans

hiihtomassa jossaki sielä Kahtavaarassa. Sillä aikaa oli tullut joku teeveenaasari pajalasta

ja myyny aivan uuven television isälle. Oli vähän semmonen hujari se myyjä, kuulima jälkheen,

mutta ei meän issää kukhaan pystynyt hujjahmaan. Ko se aina meillekki opetti ettei tavaraa

saa maksaa enneko sen saapi kätheen. Isä oli kauppiashenkinen aina sisimphään asti, joskus

tuntu ette kaikki oli myytävänä jos hinnasta sovithiin. Noh´anoppi sillä kuitenki jäi myymättä.

Taisi olla semmonen lappalaismuori ettei niin vain myyty. Piippua se veteliki, muistan ko

met pienenä saima olla sielä kaksi viikkoa kesässä.

 

Mutta siihen teeveessen. Ko met tulima hihtomasta ja silmäsimmä pikku veljen kanssa

kamarhin tammikaapin pääle niin siinä oli se kauhea kapistus. Se oli päällä, sanoi isä, ja met

istuima sohvale kattomhaan. Ääni oli päällä kans mutta ei sieltä kuulunu ko säpinää eikä siinä

mithään kuvvaa ollu. Mutta silti siinä oli jotaki, aivanko täynä valkeita muurhaisia ja niilä

oli kauhea hoppu. Laukoit siki soki koko ruuvussa ette silmät aivan meni kiemuralle.

Eihän sielä ollu vielä mithään lähätystä! Mutta met istiuma kitenki ja kottoima ja kattoima...

Se oli niin jännä. Emmä olheet koskhan ennen nähneet semmosta, ja meilä oli aivan ensimäinen

televisio koko kylässä, niin suomen puolinen kylä mukhaan räknätty.

Isä oli ennemmin ostanu ensimäisen radionki meän seudule, mutta sitä mie en muista, eli en ollu

vielä syntynykhään.

 

Sitte sitä televisiota kattothiin kaiket illat ja suomesta tuliit puoli kyllää aina meile kattomhaan.

Joskus pyhiinä ko oli niitä kilpahihtoja teeveessä jossa oliit suomalaiset ja ruottalaiset vastakkaa

niin se oli kauhea huuto ja tinka. Tuntu ette katto nousee ilmhaan ko siinä voittajaa ylistethiin ja

hävijää puolustethiin. Otethiin kaiken mailman syyt miksi suomalainen eli ruottalinen ei pärjäny.

Mutta käsiksi ei juuri käyty, pian se aina ei niin kaukanakhaan ollu. Joku nipiisti vähäsen,

kuitenki Matilan Hermanni joka oli semmonen vähän konnaminen, leikkimielessä.

 

Oli se yksi vanha mies sielä suomen puolela joka oli eläny jo kauvon. Hietalan Kalle sen nimi

oli ja sillä oli aivan valkea hevonen. Näytti niin kummalta ko se ajo sillä valkealla konilla.

Taisi olla aika laiskaki se hevonen, jos mie oikhein muistan.

No Kalle oli nähnyt paljon tätä elämää eikä uskonu kaikhiin höpötyksiin. Mutta se haluus

aina istua köökin sohvala mistä näki suorhaan kamarin ovesta television joka tietenki oli päälä.

Isä pruukas aina sanoa Kallele ette.. "Mene Kalle sinne kamarhiin istumhaan ette näet

paremmin". Kalle vastas aina ette ei hän peruusta siitä televisiosta "Ei sielä ole ko propagandaa,

ja mitä ne sielä vain sähölä kuvia heiluttavat, ei hän kyllä..." Mutta kuitenki Kalle istu silmä

tarkkana siinä köökin sohvalla ja katto mitä sielä televisiossa hommathiin.

 

Niin oli mailma tullut meänki kamarhiin ja sekottanu monen mielen sekuvain sähöllä

heiluttamilla kaiken mailman kuvilla. Pitääs vielä tänäki päivänä uskoa niihin Kallen sanoihin

ettei kaikhiin höpötykshiin voi luottaa.

 

Elääkää sitte kunnola ensi kerthaan asti. Juokaa paljon ko on näin lämmin, mutta elkää silti niin

paljon viina ko vain vettä. Viinala on se paha puoli ette se mennee tukhaan ja jokku se tekkee

hulluiksi ja toiset aivan hauskoiksi. Joku taas sammuu ko saunalyhty.

Niin se on.

 

 

8 april ´2006

Pääsiäinen lähentellee ja räntää sattaa, aivan niinko kuuluuki tälle vuoenajale. Kumma kyllä

net vuen ilmat, tuulien, myrskyjen, tuiskujen ajaat pitävät paikkansa aika tarkasti. Ja Pyhäin-

miestenpäivien suveet tulevat kansa niilla main, ei aina tietenkhään satu justhiin kohalle mutta

siihen aikhaan ne tulevat. Kumma ja ihme tämä luonto on. Mutta met ihmiset olema vielä

kummemat... taas oli Irakissa tapettu monia kymmensiä ihmisiä, ja se meän SSU puhenjohtaja

tapellu kapakassa ette nyrkit heilunheet ja mustat silmät tulheet. Tyttö parka ja päissä ko ankka

tietenki. Sitte kuitenki koitta syyttää niitä vahtia ette itte selviäis. Siinä meile kasvaa uusia

leedaria, johtajia, mutta niinko se pruukathaan sanoa; semmoset leedarit ko ihmiset, ei meistä

enempää voi vaatia, met saama net leedarit jokka olema ansaihneet.

 

Noh´enpäs tiiä, on lauantai ja justhiin on konsummin ovetki pantu kiini kaheeltatoista. Koska net

panhaan kiini eikä sitte enhään auvasta ollenkhaan. Luoja tietä, ja mistä met sitte sen joka-

päiväsen leivän haema? Ko ei kauppaa ennää ole. Mutta ihminen on sitkeä ja kyllä met konstit

keksimä ko nälkä alkaa painaa päälle. Jos ei muuta niin suomenpuolele ostoksille köössä,

jonossa, niin sitte niitten kauppiat ilahtuvat kuitenki ko lissää kundia saavat. Aina se joku ilahtuu

ko toiset itkee, näinhän se on.

 

Tuosta kaupasta tuli miehleen yksi asia, vaikka se kyllä oli pankossa. Yksi vanha pari lähti

sauvat käessäin pankhoon kattomhaan ette niitten säästämät pansuunirahat on sielä jäljelä.

Nyt oli kuitenki niilä huono tuuri. Justhiinsa ko net olit asiat tarkastanheet ette rahaat oliit

sielä, no sehän oli hyvä asia tietenki, mutta ko net olivat lähöössä niin sisälle ryntäsi kaksi pankki-

ryöstäjää. Ne huusivat ette käet ylös ja housut alaas, noh´ei net juuri niin huutanheet, mutta

kuitenki kädet ylös, huusivat. Sitte net huusivat ette kaikki laattialle, ja väki totteli, paitti ei tämä

vanha mies joka oli sielä mummelinsa kansa rahoja räknäämässä.

Noh´pankkiryöväri usuutti sitä pistoolilla ja huusi ette maahan ukko!! Vanha mies seiso vain

ja sano ette hän on siviili agentti. Ryöväri uhkasi vielä enämpi ja käski maahan, mutta mies vain

seisoi ja hoki ette hän on siviili agentti (civil agent). Noh´tuli se toinen pankkiryöväri ja oli

vielä ärtynheempi ja karju vanhalle miehelle että; - Ukko siitä maahan ja pian!! Mutta ei mies

ko seiso vain ja sanoi ette hän on siviili agentti.

Viimen ne ryöstäjät sitte alkovat pöläätä ette poliisi tullee ja painovat oveen päälle ja ulos.

No ihmiset jokka makasivat laattealla nostivat päitään ja muoriki nousi ylös ja otti vanha faaria

käjeestä kiini ja talutti ulos. Sielä ulkona se muori sano sitte sille faarile ette;

- Ethään sie mikhään siviili agentti ole, sie oleet seniili dementti.

Niin net sitte kävelit kotia käsi käessä, onnellisen näköisinä ko rahaat olit olheet pankossa

ja kaikki oli mennyt hyviin.

 

Niin se elämä voipi olla. Yksi oksa menny poikki männyssä tuossa ulkona ja rieppaa ko

Raipansaaren Liisan puutunu käsi. Traktori jyrrä jossain kylälä, lunta vissiin lykkää, ja yksin-

näkööset lumihiutalheet syöksyvät maata kohi ko kamakaaset konsanaan. No sitä nyt ei

tietenkhään nämät laaksolaiset ymmärtänhet, mutta väliäpä sille, pitäis niitten oppia vähän

enäämpi tuota suomea, ette meilä ei tuliis niin paljon puhuuttua tätä puuta heinää ja silkka

kielten sotkemista.

- Noh´kielet rivhiin, enpä tohii sanoa enäämpää, sanoi faari ja katto sitä vihaista emääntää!

Elääkää ihmisiksi sitte taas, käykää lenkillä, saunokaa, mutta olkaa varovaisia sen viinan kansa.

Niin, ja niitten hamehelmasten kanssa, ko niistä ei koskhaan tiiä mitä net hoksaavat.

Noh´voinhaan mie varoottaa teitä hamehelmasiaki ette älkää kaikkien honkainkolistajien

kansa menkää, ko net sannoo yhtä niin niillä on kuitenki aina toinen mielessä. Uskokaa minua,

mie tunnen net, mutta jos ette usko niin menkää sitte ja syyttäkää itteänne.

Heippa sanoi Juustovaaran isäntäki ja lähti. Niin sanoon mieki ja meneen.

Pissa kengissä ja huominen sihtaimessa

4 april ´2006

No tulipa käytyä lenkillä, ninko suomalainen sannoo. Mehään täälä ruottin torniolaaksossa

tehemä vain meän rundan, pienemän eli suureman. Mie nyt tehiin sen suureman ympäri vuoman.

Siittä kertyy rapeat kolme kilometriä. Pienempi runda on niille laiskemille jokka haluvat hopusti

kotia! Hääty vähään pilkata niitä niin pian nekki ottavat sen pitemän ensi kerralla.

Mutta tuli se hyvä olo taas ko käväsi ulkona. Olletikki se omantunnon olo ko mie nyt jonku

päivän olen fyskanu.

Kohtasin muuten Joulupukiinki sielä vanhan tullin korsninkissa. Sillä oli parta jäätyny ja

parkkarilla se kulki. Askel näytti aika lyhyltä, mutta se kuitenki toivotti hyvvää jatkoa mulle ja

aiko mennä Muosjoelle. No mie toivotin tietenki sammaa pukille ja ihmettelin sitte ette mitä

se nyt sielä Muosjoela tekkee tähään aikhaan vuesta! Sinne mukaan taka se kuitenki katosi ja

mie pistiin vuoman viimeiselle ojuustalle.

Hikitipaat rullasit ottalta ja piti aukassa jakaan blixtlåsia vähääsen ette ilma pääsis jähythämhään.

Niinko mie sanoin jossaki muuala ennen, ette alkaa se järki luistamhaan ko vuomale pistää,

ja kyllä se niin tekke. Ajatukset alkovat heti, eli kahenkymmen minutin päästä luistamhaan ko

mikkäki.

Muistinko mie kerran lensin Uppsalasta Helsinkhiin Finnairin lentokonheela. Siinä oli paljon

väkeä ja en keriny ottamhaan klasipaikkaa (ikkunapaikkaa). Jouin istumhaan keskirivhiin

ja vieressä istu oikea semmonen puurfinne, niinko oikeat ruottalaiset sanovat. Se näytti vähään

hermostunheelta ja pölkäsi varmasti lentää. Oliko sitte käyny sukulaisia ruottissa kattomassa

eli mitä oliiki tehnyt.

Mie titenki oliisin halunu istua seinälä ette oliisin nähnyt meren ja saaret, ja muutenki

hauskempi istua ko näkke jotaki. Oliihan sielä tietenki pitkiä haaleita vaaleita lentoemäntiä

tukaat nutturalla kattottavana, mutta mitääs niistä ko ei niihin kuitenkhaan sa koskea. Ei saa

ko kattoa ja joskus pukaata kyynerpäätä vähään uloomalle ette se vähään koskee niitten

pylhyin ko ne sivu puhaaltaa.

Mie kuitenki keksiin yheen konstin jonka olin kuulut ennemmin joltaki. Kännyin oikealle

ja kysyin hyvin tietävästi ja huononsin minun suomea siltä suomalaiselta ette:

- Anteeks, oleettehan menossa helsinkiin?

- Juu juu, vastas mies innoissa.

- No sitten meidän kyllä täytyy vaihtaa paikkoja, sanoin ystävälisest, nimittäin, tämä keskirivi

menee Helsinki Vantaan lentokentälle!

Mies nousi heti ja kiitteli ko oikea sivistyny ruottalainen:

- Takk, takk, takk, takk! Ja oli kiitollisen näkönen.

Muuten soon kyllä tosi ette ne oikeat ruottalaiset kiittelevät aivanko neula oliis tarttunu.

Aivan niinko amerikkalaiset hokeevat koko ajaan sitä "Aj laav juuta". Niinko se ei riittäs ko

kerran sannoo, ja sitteko se muuttuu niin sannoo sitte uuvesta. Niinko se äijä sano sille

ämmälle ko se valitti ette mies ei koskhaan sano sitä hänelle. Äijä tietenki puolusti itteä ja sano

ette ei se ole muuttunu, ja jos se muuttu niin kyllä hän sitte sannoo.

Kyllä se on se yheen asian hokeminen aivan tyhjää. Jos täälä joku intoutunu mies sannoo

jollekki hameihmiselle ette "aj laav juu", niin se varmasti on ajatellu (miettinyt) ja kypsytellyt

sitä vuosia. Meilä päin kyllä asiat ajaatelhaan ensin läpi ja halki enenko menhään laukomhaan

vaikka mitä, ja hameväele on vielä vaarallisempi mennä sanomhaan ajattelemattomia

asioita. Niistä sitte jos kattuu ei selviä milhään irti. Niin se on!

 

No tuosta Viagra jutusta muistin toisen jutuun. Eihän se oikeasti ole mikhään vitsaus

asia tuo Viagra, varmasti se on hyvä juttu niille jokka tarttevat sitä, mutta...

Kuitenki se oli yksi vanhempi mies tuola kyläälä joka oli saanu lääkäriltä receptin siihen

ihmeläkheessen. Ylpeänä se otti sen askin plakkarista ko yks häneen kavereista tuli. Se otti

yheen tablettin askista ja puraasi pienen kappalheen siitä. No se kaveri katto pitkhiin ja kysy

vähään tietävästi ja ylimielisesti, pian ette se kajehti:

- No mutta miksi sie noin vähään otaat, eihän tuo vaikuta mithään!!

Tämä pillerinottaja katto rauhallisesti ja vastasi:

- Kyllä se mulle riittä. En mie semmoshiin homhiin ala ennää, otaan vain sen verran ette en

pissaa kenkiä.

 

Muistaka sitte painaa askelta toisen etheen sielä teään rundala, eli lenkillä.

Elääkää huominen sihtaimessa ja ankkuri eilisessä niin ei synny mithään tyhjänpäiväsiä

ryntäilyjä!

Tiimat lainassa ja Viagra väärissä käsissä

28 mars ´2006

 

Aurinko paistaa ja keväthanget häikäsevät silmiä. Toivoa rinnassa ja kesäunelmat sihtaimessa

jokhaisella. Möötet kylässä avlösaavat toisesta toisseen ette aina ei kerkiä sorteerata papereita

kuhunki kuuluvia. On aika noloa istua sielä sitte ja kattoa vääria ko muila on net oikeat.

Mutta sellasta se on, kauhniita sanoja sanothaan joka möötessä ja pepaathaan toisia

uskomhaan kylien tulevasuutheen. Aika mahoton urakka jos ei ittekhään oikheen usko siihen.

Niinko entinen Kaalaman Kalle oli lähtenyt möötheen Pajalhaan sieltä Kaalamasta. No

vähän ajaan päästä se oli tullut takaasin ja kotiväki oli ihmetellyt miksi hän niin hopusti tuli!!

Kalle oli vain sanonu ettei sielä mithään möötteä ollukhaan, oli vain ollut kyltti ennen Pajalaa

jossa oli seisonu "Ej möte" ja Kalle päätti kääntyä takasin.

Mutta hääty kyllä sanoa ette sielä Pajalassa on asiat kunnossa ko semmosetki asiat

ilmotetthaan oikein tiemerkillä! Ei täälä meiän kylässä kyllä kukhaan kehtais kahlaa lumessa

ja iskeä tolppia ja tauluja. Riittä ko pannee pikku lapuule ja niittaa konsumin seinhään.

 

Muistin yheen jutun ko noita reklaami epostia tyhjensin minun daattorista. Niissähän kaupathaan

sitä Viagraa joka sanothaan anthaan autuuden rakkhauen kipeille äijille joilla vehkheet freistailevat.

Yksi mies oli vihdoin viimen saanut lääkäriltä receptin siihen ihmelääkheessen ja kiiruhtannu

tietenki aptekhin. Touhussa tullut kotia proovahmaan ja sitte istunu oottamhaan vaikutusta ja

vaimoa joka oli töissä. Ja vaikutus alko tietenkin painhaan hikeä ottalle ja paino se muallaki.

Eikä se mies hoksanu ette niitten papegoja oli löytäny sen Viagra askin ja popsinu melkhein

kaikki pillerit omhaan poskhen. Se kävi aivan kuumana, käkäätti ja elämöitti.

Hermostuksissa mies näppäsi sitä kaulasta kiini ja lykkäsi kylskååphiin jäähtymhään. Ei se

halunu ette se pillais koko homman ko vaimo tulle.

No riemuhan riitti sielä sänkykamarissa niin ette se papegojaki unohtu sinne jääkaappiin.

Mutta sitteko se muisti sen ja aukasi kaapin niin lintu vain hikeä puski ja oli kuumissa.

Mies hämmästy aivan ja kysy miteen se nyt näin on ko jääkapissa ollu??

Papegoja tuijotti ärtynheenä miestä ja tuiskasi:

- Mitääs luulet äijä, ko jäätynyttä kannaa pittää koittaa repiä auki!!

 

No semmosia net sielä mailmalla muistelevat. Kaikilla on omaat hommat ja hommaavat lissä

niitä jos puuttuu. Meinaan niitä puuhia.

Aurinko jaksaa paistaa vaikka ilta on käsissä. No nythään se on niin ette nuot kellot on

muutettu kesäaikhaan ja tiima pamahtanu lissää. Miteen sen nyt räknää, vissiin se on jostaki

muusta poissa sitte, vaiko lainassa kesän yli ja met saama sen takaassin sitte syksylä.

On se aikaa ko itte aikaki voihaan muutella miteen vain ja tiimoja lainailla ja liikutella.

Varmasti joku matematiikan neropelle sen keksiny, vai mitääs sie luulet?

- Heti alkaa Raportti niin pittää kattoa mitä taas mailmala on tapahtunu ja montako ihmistä

raiskattu ja montako tapettu. Voi tätä meiän mailmaa ja meitä hulluja ihmisiä! Voi voi...

mutta elääkää tet lukijat kuitenki rauhassa elkääkkä tappako toisia. On paljon hauskempi

ko meitä on muitaki.

Nuita meilä on vaikka kunka paljon

24 februari ´2006

 

Mutta kylläpä täälä Uppsaalassa on paljon sitä harmaata ilmaa. Tuntu ette kaikki matala-

paihneet tulevat tämään kautta ja menevät suohmeen!

Olen nyt ollu täälä talvikappalheen ja vähitelhen alkanu harjantua kaupunkilaisten elähmään.

Mutta kieltämättä ne kotirannat tulevat miehleen tuon tuostakin. Varmasti ko aurinko vielä

nouse niin kaipuu sinne pohjolaan alkaa nakertaa enäämpi ja enäämpi. Ei mikhään kyllä lyö

keväättä sielä. Kirkhaita hankia, yöpakkasia ja jäänlähtöä. Joka kevä olen käyny rannassa

kattomassa ko jäät väylässä alkavat möyrästää. On hirmuset voimat liikheellä ja rytinä on

kova. Ja sitte joskus, jonaki kevänä net vain yöllä hiipii hiljasesti alaspäin ja aamula ko

herrää niin väylä on puhaas ja vesi virtaa täyellä voimalla Haaparannalle.

 

- Olettakos muuten kuuhleet sitä vitsiä niistä kolmesta jokka kävelit haminassa? No se oli

yksi ruottalainen, yksi norjalainen ja yksi suomalainen. Norjalainen halusi vähään kehua ja ko se

näki öljytynnyriä laiturilla niin se ei malttanu olla potkasematta yhtä tynnyriä merheen ja

sano sitte ylpeästi: " Noita meilä norjassa on vaikka kunka paljon"! No ei suomalinenkhaan

saattanu olla huonompi ja ko se näki Vodka loovia tapulissa sielä rannalla niin se otti yheen

ja viskasi vetheen ja sanoi: "Tuommosia meilä suomessa on vaikka kunka paljon"!

No ruottalainen ajatteli ette nyt pitääs hänenki hoksata jotaki viskattavaa merheen mutta

ei sielä ollu mithään semmosta. Mutta se keksi kuitenki... se ruottalainen otti sitä suomalaista

kiini olkapäistä ja viskas merheen ja sano samassa touhussa ette. "Noita meilä ruottissa on

vaikka kunka paljon"!

- No niin hyväät lukijat, pitäkää housut jalassa ja jumala mielessä niin kyllä se tästä taas menne

etheenpäin! Nähthään.

Hukka hukkaa vasthaan

4 februari ´2006 i Uppsala

 

No nyt se vissiin se kevät alkaa tulehmaan ko aurinko on korkealla taihvaalla. Juttelin pohjoisen

kans eilen ja sielä päivävalo jo riitti kohta vitheen iltapäivälä. Minusta täälä pimentyy ennemin,

siinä kolmen jälkheen. En ole varma mutta koitan muistaa kattoa tänä päivänä miteen tämä asia

on. Tuntuu vain ette se on liian varhaista ette pohjonen menisi etelän etheen. Sitte myöhemällä

kyllä pohjonen potkasee kunnola ja aurinkoa riittää ympäri koko vuorokauen.

- No oli miteen oli, kyllä se kesä sieltä tullee.

Mutta asiasta toisseen: Nyt olen kävellyt täälä suressa kaupungissa aika paljon ja vähitelheen

alaan kohta tunte itteäni puoli kaupunkilaiseksi. No se oli kyllä liika sanottu. Mutta alaan

ossahmaan olheen ko kaupunkilainen. Silti tietenki syvimässä minussa aina tuleen olhen lanta-

lainen, eli miteen se nyt sanothaan. Suomen sana lanta merkitte sontaa, suohraan sanonttuna,

mutta... No sanothan sitte maalainen.

Esimerkiksi sielä kylissä kuulu asiahan olla kohtelias ja kattoa silmhiin vsthaantulevaa. Jos

joku ei katto silhmiin ko tullee tienpäällä vasthaan niin mie kuitenki ajattellen ette "mikhään

tuoki oli?" Niitä pijethään vähään omituisina eli ylpeinä.

Täälä kaupunkissa on eri lailla, on melkein epäkohteliasta kattoa vasthaantulevaa suohraan

silmhiin tuola kävelytielä. Kaupukilaiset tuntevat ette heiään intekritettiä loukathaan jos joku

on niin röyhkeä ja kattoo silmhiin heitä. Tullee miehleen miteen elläimet tuntevat haastetta jos

toinen hukka eli koira katto toista silmhiin. Se on uhkaavaa ja niin varmasti kaupunkilaisetki

tuntevat jos joku outo katto heitä silmhiin. Ihmisten pölöistä kaikki johtuu, aivan niinko hukkaki

on varovainen toista outoa hukkaa vasthan jos se tujjottaa.

Muuten opiin yhessä kurssissa miksi melkein kaikilla ihmisillä on niin hankalaa mennä

muitten etheen ja alkaa puhua. Melkein kaikki pölkäävät sitä ennenko ne tottuvat siihen.

Selvistys oli ette ko met ihmiset olima luolaihmisiä, eli grottaihmisiä, niin jos grotaan etheen

tuli muita outoja jokka vahtasit uhkavasti niin isäntäväki tunsi pelkoa ja oli valmis försvarahmaan,

eli puolustamhaan ommaa perhettä ja asuinpaikkaa.

 

Olettakos muuten kuulheet siitä norjalaisesta lentokonheesta joka lantasi Vantaan lentokentälle

Helsingissä?

Kapteeni bromsasi kovasti koneetta ja pyhki hikeä ottalta. Nipiin napiin se sai sen suuren

lentokonheen seisomhaan justhiin ennen ko paana loppu. Kapteeni huokasi helpotuksesta ja

sano:

- Mutta oliipa lyhy paana!!! puhh´

Styyrmanni vieressä katto kapteenia ja vastasi:

- Mutta sitä leveämpi!

 

Satuin muuten ohimennen kuulehmaan miteen tukholman poliisikorkekoulun oppilhaat festaavat

halvalla. Ei niilläkhään ole niitä varoja niin paljon ko lainoilla lukevat ette... Ko met muut

nouvamma pullon Systeemistä niin het ottavat niin sanoutun "norsk fylla" eli norjalaisen humalan!

- No mitääs se nyt tarkottaa? Jo, net panevat batongin pysthöön maahan ja tansaavat kymmenen

varvia sen ympäri ja on aivan päissä sitte!!!

Mitä se sulle kuuluu

6 januari ´2006 i Uppsala

 

Nyt se sitte on se jouluki mennyt ja taas saapi uutta kessää alkaa ootamhaan. No onhan siinä

se paraas välissä tietenki, meinaan keväättä. Vojeenajoista paraas, minuun mielestä.

Sillon tapahtuu niin paljon natyyrissä ette.... Oon jäänhähtö ja lumensullaaminen, linnut

tulevat takaasin ja karhuki kömpii pesäästä.

Muistan ko yksi ruottin tullimies muisteli mulle ko hän oli Muonion tullissa varhain kevällä.

Lunta oli metri jag piilit ajoovat jäätietä yli väylän. Hän oli oikea huumori mies. Norjalainen

mies oli seisottanu puomille, siihen aikhaan oliit puomit tullissa, ja kysynyt norjaksi tältä

tullimieheltä:

- När går färja? Koska se färja mennee??

Nåå tämä tullimies sano mulle ette hän oli oikhein hyvällä tuulella ja vastasi ilosesti kohta

poettisesti näin:

- Nå när solen har kommit högre upp på himlen, snön har smällt bort, isen gått

och flyttfåglarna kommit tillbaka, Ja då går färjan!!

..eli tällä meän kielelä:

- Nå sitte ko aurinko on noussut korkeamalle, lumi sulanu pois, jäät menheet ja flyttfååklarit

tulheet takasin niin... Sitte tullee färja!!

Ja asianhaan tietenki kuuluu ette se färja oli törmälä norjalaisen nokaan eessä, metrin

lumipeiton alla.

 

No se siittä. Se oli mukava mies, se tullimies, ja sillä oli niin paljo niitä mukavia ja joskus aika

rajuja juttuja. Sillä oli semmonen harvinainen huumori joka syrjästäpäin saatto näyttää vähään

raakalta mutta silti joka sen ymmärsi tiesi ette siinä oli paljon lämpöä takana.

Toinen kerta ko mie satuin tulehmaan vanhasseen Konsumhiin samhaan aikhaan ko tämä

tullimies oli sielä niin... Sielä oli suomalisia tyristiä kans sillon, niin sanoin tietenki Hej tälle

tullimiehelle ja kysyin mitä häneen kylhään kuuluu?

Se silmäsi minua mustien silmäripsien alta ja sano möreällä äänelä:

- Mitä se sulle kuuluu!

Net suomaliset tyristit tietenki kattovat kummasti ja hunteerasit omissa päissä ette oliipas

vain....

Mie en tietenkhään ottanu pahaaksi, tiesin ette se oli vain merkki siitä ette met olima kauhean

hyviä kaveria.

- Niin se on.

Kieli varastethiin

9 november ´2006 i Muodoslompolo

 

Mie en ole niitä jokka oikhein tykkäävät tästä meän kielen höpötyksestä. En vain jaksa pittää

sitä minhään omana kielenä. Enkä ymmärrä miteen jokku jaksavat siihen panna niin paljon voimia

ja järkeä.

Hulluinta minusta oli se ko Pajalan kunta meinasi pakottaa meän nuoret lukehmaan tätä potaaskaa

koulussa! Mitä hyötyä niillä oliis siittä ollu? On parempi oppia kunnon suomi, niinkö met

halusimma mejään omien tyttärien tehää. Niillä on sitte ollu siitä paljon hyötyä siellä mailmalla

ja Aarlantala. Ja pittäähän sitä osata lukea ja kirjottaa kans sitä mitä puhhuu!

Vältin tässä sanomasta lapsia kläpiiksi ko minusta ja meiläpäin tuohon sanhaan liittyy jotenkin

alentava sävy. "Omat lapset ja muitten kläpit" prookathiin sanoa meiläpäin. Mutta Pajalan

ratiossa kuttuthaan aina lapsia kläpiksi ja sehään on tietenkin päin mäntyjä.

Toisshaalta, tässä niin sanotussa meän kielessähän ei ole mithään reegleriä oikeasti, muuta ko

mitä net pajalan profeetat sielä toomaa.

Oliiski tämä meän kieli ollu sillon ko mie kävin koulua niin oliis ollu paljon helpompi. Oliis

saanu lukea ja kirjottaa aivan ninko itte haluus, ja silti kaikki oliis ollu oikein. Täyvett poängit

oliisit pamahtanheet petyykille!

 

- No mutta nyt kyllä pittää kysyä multa itteltä ette halveksinko mie ommaa kieltä?

En tietenkhään. On kaks asiata vain jokka kuulu pittää erissä toisista. Kieli ja murre. Meilä

täälä ruottin torniolaaksossa on meän murre. Pohjalta vanha suomen murre ja siihen sitte vain

lisätty ruottin sanoja ko ei löyetä oikeata suomen, niin väänhäytethään siihen sitten ruottin

ja pistethään i perhään ette se sojjuu pareemin.

Esiimerkisksi: tilleksempeliksi: Ko mie aamula pijiin lähteä käyttämhään minun piiliä

pesiktningissä Pajaalassa niin muistinki yhtäkkiä ette ei se ollukhaan tänä päivänä, se oli vasta

tesämperissä ja päivänki oliin muistanu väärin, ei tionde ko tsykyförsta vasta, se on freetaaki

eikä onstaaki.

Mie kyllä uskon ette se mennee läpi vaikka se vähäsen pihisee avkaasurööristä ja topplokki

vuotaa öljyä silloin tällöin. Kesäälä kävin Toorbjörnin piiliverkstassa ja tahoin sen kattoa sitä

mutta ei sekhään löytäny mithään vikka siitä sillon. Kumma asia, ko ekspertitkhään ei tiiä

missä se vika on.

Noh, se siitä, kyllä se varmasti jotenkin tästä selviä.

 

Mutta tietenki meän pittää saa puhua tätä meän murretta. Sehän on niin eksoottinen ja

mukava mutta ei se miksikhään kirjakieleksi saata tulla, sano minuun sen sanonheen.

Ko mie en oikheen ymmärrä mitä net meän kielen vouhottajat meinaavat ko net sanovat

ette ei net ruottin sanat joihiin panhaan se i perhään ole meän kielen tunnusmerkkiä!! Mutta

mikkä net sitte on? Kohta kaikki muut sanathan on vain suomen puhekielestä temmattuja.

Justhiin niinko edesmennyt Pekka Arto yritti väittää, että suomea met täälä puhuma. Mie luulen

ette net jokka muuta väittävät ei oikheen tunne tuota suomen kieleä ja silti halvaavat omistaa...

Onko tässä nyt pieni kielen varkhaus käynissä? Niin se kyllä minusta tuntuu. Joppaus menheillä,

ja justhiin nyt ko kaikki tullimiehetki otettu pois rajjaa vahtimasta!! Voi voi tätä mailmaa,

ko jo kieliä varastethaan ja jopathaan. Kyllä se minuun vanha mummo ja faariki olis

kummastelheet tätä mailaman menoa jos net nyt olisit nähneet, voi voi.

´

Texten ej översatt