Meän kieli / ajatuksia ja lorinoita     .................................................................  
      Text: Reino Larsson        
      Denna sida uppdaterad den 22 december 2017        
      Texterna skrivna på min version av meänkieli     E-post: mixarense@gmail.com  
  Tillbaka            
 
*****
Meän kieli
i motvind?
Läs..
 
 
Mikä piili?
Läs..
Nytt!
Om
meän kieli
Läs..
 
Ko' kaksjalkasten toihveet poksahtaa ..
10 januari 2013
 
Niin se on se jouluki jo oikeala puolela, niinko pruukathaan sanoa. Ja ensilumen aikhaan se
taas on väärälä puolela, siinä se heiluu ko paska rathaassa eikä oikheen tiiä minne päin pitääs.
Joulupukki on hommansa hoitanu ja toivottavasti muukki pukit. Lapset kuitenki olit hetken ilosia
ko sait riemula repiä paketit papereista ja paljastaa mitä ne oikheen sisälsivät. Silmät kirkhaat
ko taihvaan täheet pimeälä pakkasiltana ja toihveet suuret ette henkeä melkhein salpasit.
Niin se joulu on, iloon juhla meile kaikile kaksjalkasille, eteenki lapsile se suureksi kasvanut toih-
veitten bubbla joka jouluaattona poksahtaa ja leikkiä kestää yöhön saakka.
Vielä tässä herkustelen joulun ja joulupukin antamia makeisia isosta punasesta pussista, ettei
tartte säästätellen suuhun lappaa. Kerranki saapi kourala kraapasta.
 
Vanha astu syrhjään ja anto tillaa uuelle vujele. Ei se vain niin lähteny ette kukhaan ei huomanu,
eikä tämä uusikhaan astunu asemhiin tietämättä. Pussilisen raketteja metki traakasimma sinne
kirkontörmäle ja prämhäytimä ilmhaan ette prätinä kävi ja yölinen taivas säkenehti. Svaavelin
hajju ilmassa ko entisaikojen suustaladattavien torrakoitten säpinästä Lutzenin tanterheella.
Sallaa sitä suussa pyöritteli numeroita sille uuele vujele joka tunnutti niin ouolta ette kieli kiemurteli
ja löi voltteja, lievästi sanottuna: 'Tjyygyhyntr.. tjyygyhyndratretton', harjottelin ja sittehän se
sieltä muljahti ulos äänheen se 2013! Mutta toisenki kerran mie silti kirjotin väärin 2012 ko minun
piti aikaa merkata johonki. No niin, mutta nyt se kyllä alkaa luistamhaan, sano Lyyti ja löi kämme-
nellä perspuolheen.
Muuten, tässä nyt vissiin on hyvä sauma toivottaa kaikile tämän sivun lukioile hyvvää ja antoisaa
uutta vuotta, ja ennenkaikkia onnellista uutta vuotta! Sehän tietenki merkittee nousevaa palkkaa
ja pansuunia, nousevaa elintasoa ja laskevia veroja. Enäämpi vapaikaa ja parempia politiikkoja.
Ja kyllä se olis jo aika sille jonkulaisele lottovoitolekki, onhan tässä jo sinne niitä riviä pistetty
vuosien varrela ja kolikkosummaa kasvatettu, ette ..
 
Häätyy kuitekki sanoa ette tämä menny vuosi oli pajalan kannalta kaikkea muuta ko samassa
paikassa tramppaamista. Sahavaaran kruuvahommat on jo niin pitkälä ette se selvästi näkkyy
meän jokapäiväsessä elämässä täälä. Trafiiki on lissäintyny niin paljon ette joskus pölättää mennä
kylätien yli. Kaupoissa on paljon enäämpi väkeä ko ennen ja silti kaupat on paljon piteemphään
auki ko ennen. On kohta samat aukioloajat ko isomissaki paikoissa, ja kyndiä näyttää riittävän
silti, tavara ja raha liikkuu, niinkö Kitkijärvessä ennen aikoihin, joku sano.
 
Enpäs nyt muuta tällä kertaa ko yritethään parhaan mukhaan talsia etheen päin ja olla polkematta
tyhjän pääle. Niin kauvvon ko kova tuntuu kengän alla niin kauvvon täälä taival katkea, sano
minun sanonheeni. Ei tassustella hissusten milhään siepakoila, ko kovasti ja tanakasti kantapäät
ja klakaat koputellen kotiseun kaitasia ja jäisiä polkuja.
 
- Näin on!
.
   
`Meän kieli´ är en språkvariant
som talas i minskande
utsträckning
på den svenska
sidan av Tornedalen.
Stommen i den sk.
meän kieli är finska språket
med liknande dialektala ord
som också förekommer bl.a. i
i östra Finland
plus `förfinskade´ svenska
låneord i större och mindre
omfattning som kan variera
från individ till individ,
från by till annan.
Meän kieli är i första hand
ett talspråk.
 
Meän kieli upplevs av många
som exotiskt trevligt
och erkännandet av det som
ett eget språk stärker många
svenska tornedalingars självkänsla
och identitet.
Idag har `meän kieli´ status
som ett minoritetsspråk.
 
               
     
Rakhaus on rikhaus ja
kromut köyhyyen varotusmerkki
1 juni 2012
 
Tässä sitä taas istuthaan ja ootethaan sitä kessää ko köyhä parempia aikoja. Kummakki tuntuvat
yhtä epävarmoilta justhiin nyt ko mittarissa vain joku aste lämmintä ja ilmojen haltialla raepussi
käjessä ko entisellä maaherrala Anders Björckilä siemenpussi. Mutta siinä siementen heitossa ei
kyllä paljoa taitoa näkyny. No en mie sitä oikeast nähny, teeveessä vain. Vähän tuntu semmoselta
ylilyötyltä jipolta vain, ja niinko se varmasti oliki.
Jopa sitte siitä köyhyyestä joka aina näyttää roikkuvan pajjan helmassa kiini. Vaikka nyt meilä on
kuitenki toivetta myyäkki! Meilähän tullee se kruuva tänne, työt on jo käynissä ja kauhea naputus
kuuluu Sahavaarasta. Mehän ootama sitä ko monet meitä ennen oottivat sitä Messiasta, vissiin
jokku vieläki oottavat. Mie jaksa oottaa vaikka kunka kauvvon ko niin kauvvon jo ootettu. En tiiä,
mukavampi se on oottaa parempia aikoja vaikka sen jo tietää etukätheen ette ei niitäkhään tule.
Mikkä net paremat ajat sitte on? Jos ajattellee mitä met ennen ajattelima paremista ajoista niin..
nythään met oikeasthaan elämä niissä. Enkä mie tiiä miten net paremat ajat oikheen hunteeraa!
Minusta minun nuoruusajakki olit hyviä aikoja. Kohta paremat ko nyt, ei ollu niin paljon krääsää
kotona ette pitket jonot sinne återvinninkhiin aina, eikä ihmiset olheet hättänyksissä kaiken kaman
kansa ette piti loppiksia pittä joka toisessa talossa. Sillon viethin vain joskus sinne methään ajjan
taka kottikärrölä net tavarat jokka varmasti oli lophuunkäytetty. Aivan varmast kromuja! Eikä
sillon tietty misthään återvinnikistä mithään.
Ajattelen vain onko niilä mithään yhtheyyttä kromuila, köyhyyellä, rikhauella, huonoila- ja hyvilä
ajoila?
No jos rikhaus on sitä ette on hukkumassa omhiin ostokshiin niin sillon met kyllä olema nyt rik-
haita. Eli sitte ette joka toinen meistä on syömässä itteään kuoliaksi hyviilä ruila ko teeveessä ja
lehissä muuta heti oleekhaan ko monimukkasia ruokareseptejä.
Mutta jos rikhaus onki jotaki muuta, semmosta jota oli sillon ennen mittaamattomasti mutta
roskia vain kottikärrölhinen kesässä niin.. Sen jälkheen met kyllä olema aika köyhiä tänä päivänä!
 
No se siitä ja sen hurjuudesta! Pääasia vissiin on loppujen lopuksi ette met kaikki voima hyvin
ja rakhaus leimua ko kaikkien aikojen kovimat ukkosilmat. Sillä se oikea rakhaus on varmhaan
vielä tulisempi ko kaikki taihvaan salamat kerrala! Aivan niinko entinen kova sotahul.. sota-
kenraali (generaali) Napoleon oli sanonu ette;
 
- 'Korpraalin rakhaus on friskimpi (voimakhaampi) ko koko generaalin armea'!
 
Niinpä ette.. en tiiä alanko mie enämpi tuosta rakhauesta nyt selvittämhään. Kyllä varmasti sitä
on näin kevälä ilmassa aivanko ko niitä polleniaki josta moni puhhuu ja kärsii. Mutta net vissiin
on vähän eri asioita, vaikka kuitenki jotenki kuuluvat yhtheenki. Eikö se polleni ole jotenki rak-
hauen seuraus ja sivutuote (biprodukt), aivan niinko bensiiniki öljyn sivutuote. Niin se on.
Jokhaisella se kuitenki kalvaa sielä jossaki rinnan onteloissa, toisila vaphaamasti ko niilä jokka
halvaavat sen pittää kousissa ja piilossa aivanko yks kuninkas sitä velierkkiä sielä kiven ympä-
röimässä kammiossa kaukana saaressa. Eikö se ollu se Erik XIV sielä Ålandin kivilinnassa.
 
Enpä tässä muuta perjantaiiltana ko.. pistän kanankoivet uunhiin ja nautin ruasta ja tästä
elämästä. Onko se nyt sitte se 'hyvä aika' vai 'huono aika' ei paljoa minua kiusaa ko pistelen
sitä kannaa poskhiin ette rasva tippuu kahta puolta ja silmissä kiiltää hullun ilme. Luut kyllä
jätän syömättä vaikka niissäki varmasti olis sitä alkuperäästä voimaa. Mutta ne on luonto eri-
tyisesti ja vartavasten 'korvamerkiny' muile nälkhäisille eli sitte maan lannaksi. Ihmisen parhaale
kaverille koirale kananluut varmhaan on liian teräviä syötäväksi, vaikka kyllä nälkhäinen kaveri
syöpi vaikka isänän paskaset hanskat.
 
Lopuksi kuitenki toivon.. kaikile hyvvää kessää, kalaonnea, vähän sääskiä, paarmoja ja
muita ilkeitä itikoita. Paljon kuitekki perhosia ja pääskysiä ko net rauhottavat mukaavasti
ihmismieltä.
Lisäksi toivon kaikile vähäkromuista kessää mutta paljon rikhautta ja vielä enäämpi rakhautta,
jopa sinne syvhiin harhmaishin unohtethuin hämähäkinverkoila koristethuihiin syvämhen kolhoin.
 
Mutta vähän lyhemästi ja selvemästi sanottuna;
 
- Hyvvää ja onnelista kessää kaikile!
.
       
               
 
 
 
 
Pässit hommissa ja proppi pohjassa ko
naisten antaa päättää
13/15 mars 2009
 
Tuuli heiluttellee keppiä jossa linnun fläskit roikkuu ja kaksi harakkaa gungaa kuusenoksala,
pyrstölä balanseraavat, aivan ko trapetsit kapuloitten päälä sirkuksessa. Perjantaipäivä on
harmaa joka tekkee mielenki vähän harmaaksi. Eilen paistoiki aurinko ja mieli oli korkealla,
luuhasin kyliä pitkin ko Bella koskaki.
Maailmassa aina tapahtuu, mutta täälä ei paljoa. Aamula kattoin kyllää ja ajattelin ette yksin
olin ko ei ristin sielua näkyny misshään. No varmasti sielä oli liikettä niissä neljässäkymmenessä
boxissa joissa täälä on joku asukas, enimiten yksi ja sitte kaksi joka talossa, vain merkki joissa
assuu enämpi ko kaksi, oli joku räknäny. Tekkee semmosta vaivaloista kuolemaa tämä kylä,
ja ainoa valopilkku on ette meilä on tuo kauppa josta saapi ruokaa. Muuten met tietenki
vähenemisimä hopummin. Ko saapi ruokaa joka päivä niin sitä pyssyy hengissä, eläminen on
taas toinen asia.
Siitäpä tuli miehleen ette minun häätyy panna lissä noita fettipalloja linnuile tuohon ulkona
hängaavhaan fieterhiin, on soma kattoa klasista ko net syövät. Joskus käypi oravaki siinä,
ja on sattunu ette se pirun hackspettiki hakanu palloa. Sille haluaisin antaa suolat perseesseen,
senki tikka hakka.
 
Yhtäkkiä tuliki pyhäpäivä tässä välissä, ja on paljon parempi ilmaki. Kirkhaampi ja kohta
plussan puolela tuo mittari. Saapi nähä alkavakko kirkonkellot soihmaan ko kello tullee
kymmen kohale, näkkeepä sen jos sielä on mithään nyt. En kyllä meinaa mennä sinne mutta
muuten soma ko net kilisevät, on kuitenki niinko jotaki elämää kylässä. Ko tuola kylänraitilakhaan
ei sitä niin paljon ole, kuitenki nämät pyhät on niin hiljaset että.. kohta hiirenki askelheet
eekkaavat ko entisajan hevosenkaviot asfaltthiin.
Kyllä se Pekka tuossa suomen tullissa suuttu ko Kolarin patrulli oli yövahissa kirjottanu
mitä yöllä oli tapahtunu. Kyllä net vähän pilkalisesti kirjotit tietenki ko net taas pijit Kolaria
niin tärkeänä rajanylityspaikkana ja Muoniota halveksit. Mutta toisinpa kävi, Muonio jäi
ja Kolari panthiin kiini. Mutta..
mitä net sitte kirjottivat siihen patrullikirhjaan? Joo..
 
03.15 Hiiri laukko poikki tien.
04.05 Pässit nussit saaressa.
 
Ette ei se niin kumma jos Pekkaa otti hatusta ja sano ette net miehet ei kyllä koskhaan ennää
tule Muoniossen yövuorhoon. Ja piiaan net kolarin miehet sitä justhiin halusitki, ko oli niin
pitke se ajomatka. Enkä mie usko ette net sen jälkheen sait tulla Muoniohon yövuorhoon.
Nyt Pekka on poissa ja muut tuulet sieläki puhaaltaa, mutta taas toishaalta sielä Kolarissa
ei niitä tullimiehiä ennää olekhaan.
 
Olettakos kuulheet muuten sitä ko yhelä naisela oli kolme miestä jokka halusit friiata,
eikä nainen oikheen osanu päättää niin.. se testasi miehiä;
Spoolasi baadikaaran täynä vettä ja kysy jokhaiselta millä net sen tyhjentäsit jos olis teelusikka,
kahvikuppi ja kymmenen litran ämpäri. No kaikki kolme miestä melkhein köörissä vastasit
ette ämpärillä tietenki, kukas hullu teelusikalla...
Nainen vastasi;
- Jaa, mie kuitenki vetäsin vain propin pohjasta auki ja antasin veen huilata!
 
No niin se on ette kyllä nuo naiset meitä miesraukkoja fiilaavat linssiin tuon tuostaki, en tiiä
sitte onko net jotenki nokkeliampia ko me miehet vai mitä se on.
- Eläkää rauhalisesti ja pitäkää vaarila ette teitä ei pääse kukhaan puijaahmaan ;)
.
 
       
               
     
Joulutontule puuroa ja Aatamin vehkheile
lähtöä jos vielä söhhii
27 november ´2008
 
Tässä nyt istun ja mietin maailman menoa ko tuorestaiaamu vähitellen valkenee. Hain justhiin
toisen kupin kahvia ja ajattelin ette koristan tätä aamua vielä yheelä mazariinilä. En tiiä sitte
pitikö se paikkaa mitä minun kysiini sano kerran, ette paakari päivän työn jälkheen kokoa
kaikki taikinakappalheet yhteen ja tekkee niistä mazariineja. No olkhoon miten on, makeat
net kuitenki on, ja mie pruukaan tarjota niitä minun viehraillekki. Ei ole vain kukhaan vielä
moittinu.
 
Eikä se vain ole ennää niin pitke aika sinne jouhluunkhaan. Nyt pyhäänä on ensimäinen
adventti jo, ja sitte se alkaa hurista täyttä vauhtia joulua kohi. Ko niitten lahjojen kansa ei
tarttis päätä ajatella mäsääksi, se on aina yhtä kova paikka. Joku sannoo tykkäävänsä ette
keksiä ja laittaa joululahjoja ja sillon on kyllä oikealla aaltopittuuella, lahjathan oikheesti
pittää antaa hyvälä ja keveälä syvämellä, vai mitä?
Monta joulua oleme jo puhunheet ette vähenämä niitten jouluklappien laittamista täytten
keskheen, ja yhtä monta kertaa se sopimus on särjetty.
Joku sano ette jossaki paikkaa on jo alettu reeahmaan, ette kauppiat pölkäävät ette ihmiset
ei nyt maailman kriisin aikhaan osta yhtä paljo tavaraa jouluksi ja heile sitte jääpi myymättä
paljon. Ei sekhään ole hyvä, vaikka hyvä kyllä jos tämä hullu jouluhössäkkä vähenis ja
lievittäs ihmisten paihneita joulun alla.
No näkkeepä sen, saattaa silti tulla uusi rekoordi joulukaupasta, niinko se on ollu nämä
viimiset joulut.
 
Niin se talviki sitte vain tuli, ja kaikki äijät on innossa ko saavat ajjaa kaikenlaisila
härveleilä lunta pois. Uskon ette vähä kilpailevat kenellä on kommein kone ja äkäsin potku
ilmhaan lumele. Hopussa kuitenki olhaan varsin ko vähääki lunta riputellu. Noh, ei se mithään,
hyvähän se ette paikat on puhthaat ja kunnossa, eriä soonki täälä minun kartanossa, ja jos
tuota piilirömöä ei olis niin pitääsin vain polun kartanolla, aivan niinko ennen taloitten
kartanoilla oli. Navethaan vähän pruunimpi ko muihin ulkohuohneishiin. Ja net polut oliitki
lujia ko niitä koko talven poljethiin monta kertaa päivässä. Ei prätistelty sillon konheila eikä
ees lapioilla ja ruvismoottoreilla lumen täheen. Niin se vain oli.
 
Olettakos muuten kuulheet sitä ko pikku Liisa oli koulussa ja pakkas nukahtelehmaan
penkissä. No kuitenki...
- Opettaja kysy Liisalta kuka loi koko universummin?
Ja Liisa tietenki oli nukahtanu, sen näki pikku Kalle joka istu Liisan takana.
Kalle oli kierä ajattelehmaan ja toimimhaan, ja ottiki äkkiä pännän ja pisti Liisaa sölkhään.
- Herra Jumala, huutahti Liisa ja heräs.
- Aivan oikein Liisa, sanoi opettaja. Ja Liisa nukahti taas.
Sitte vähän ajan päästä opettaja taas kysy Liisalta:
- Kuka on Herramme ja pelastajamme?
No taas pikku Kalle hyvänä kaverina vain pännällä Liisan sölkhään, ja Liisa heräs ja sano:
- Jeesus Kristus!
- Aivan Oikein Liisa, sanoi opettaja vähän ylpeänäki ko hänen oppilas oli niin tietäväinen.
Sitte opettaja kysy:
- Mitä sano Eeva Aatamille ko oli justhiin synnyttäny 23e lapsen?
No tietenki Liisa oli taas keriny nukahtaa ja Kalle sai pännälä söhästä Liisaa sölkhään
oikheen kunnola. Liisa herääs ja huusi:
- Jos sie vielä kerran pistät sen saakelin vehkheen minhuun niin katkon sen
kahtheen kappalheesseen ja pukkaan sen sulle persseesees!!

Opetajalla silmät pyörit päässä ja sitte se pyörty laattealle.

Pitääkää nyt se joulu mielessä mutta älkää silti laukkokoo päätä seinhään. Ei sen tähen
kannata itteä loukata eikä siittä tule ees hyvä mieli ette juosta ja saaloa ko hullu, kyllä se
joulutonttu homma sen joulun ja paketit, jos nyt itte vähän puuroa sitte keittää, ette saapi
pukillekki tarjota. On pian nälkhäinen ko niin paljon hommia ja pitket matkat ajjaa silla
laiskala poroklinkula.
 
No tämä taas tällä kertaa ja muuta toisela... Heippa
.
       
               
     
Outoja tyristiä kylätielä ja Pajalan
poliisit potunnostossa
7 oktober 2008
 
Nyt se sitte ei ole ko ootella sitä talvea käet ristissä ja jalat solmussa soututoolissa.
Tuntuu joka syksynä yhtä kauhealta se talven oottaminen, en mie tiiä miksi se niin on, onhan
talvessa paljon hauskaaki. Saapi sivakat hakea framile sieltä föroodista, jos net nyt sielä vielä
on jäljelä, karvalakin vettää korvile ja sitte vain seurata minne sivakannokat näyttävät. Aivan
niinko se yksi minun kaveri sano että elämä oli niin helppoa sillon ko sitä oli nuori, ei tarvinu
ajatella ko vain, nyt siteeraan, juossa sinne minne pirri näytti. No olihan se paljon niinki,
tyttäristä sitä haaveili sallaa ko sitä oli finninen ja laihanruipelo alle kakskymppinen.
Nythän on aivan eri ajatukset, enämpi sitä koittaa välttää niitä hamehelmoja ko pyytää. Ko
sitä on vanhentunu niin sitä on oppinu ette ei niistä ole ko harmia enämpi ko iloa, jos
semmoselle puntarille pannee niinko ostin pajalasta kaks viikkoa aikaa. Jossa on kaks lavvaa
ja balansin pittää saa. Oli kyllä komea Berkel puntari, eikä niin suurikhaan ko mie ensinä
luulin, muistin puntaria sielä Alpin kaupassa ja se sillon kyllä näytti julman isoolta ko
kouluaikana käythiin koolaa ostamassa niilä vähilä kolikoila jokka jotenki oli kotoa lykästyny
saamhaan. No se siitä.
 
Kesä on sitte menny. Moni sannoo ette oli niin huono kesä, ette se vain sato ja harvon
paisto. Kyllä minun mielestä tämä kesä oli aivan hyvä, oli paljon lämmintä ja paljon sääskiä,
joskus sato ja sitte taas paisto. Aivanko kesälä pittää ollakki. En mie käsitä miksi ihmiset
halvaavat aivan sitä aurinkoa, eihän kessää saata tulla eikä ollaa jos ei vettäki tule! Niin mie
ajattelen. No samapa minun ajattelemisele, ei net kuitenkhaan muuta mithään, sattaa ja paistaa
niinko ennenki ja viis veisaa mitä mie ajattelen, aivanko miekhään perusta jos nyt kesälä
vähän sattaa. No tietenki mieli menne maahan, mutta mitäs siittä jos yksi mieli putoaki vähääks
aikaa, sama se.
 
Puhuuvat paljo niistä tyrististä, että oliko niitä paljo vai vähä. No en mie ossaa sanoa paljoko
niitä oli, kyllähän mie joskus näin tuola vuomala huilaavan jonku hyysvagnin eli hyyspiilin,
tulit eli menit Karesuvanthoon, eli sitte Pajalhaan, enkä mie muuten niistä tyrististä kyllä tiiä.
Joku sano, ette tänne kerran yhtenä kesänä, monta vuotta aikaa, tuli pyssilä yksi semmonen
tyristi. Mutta ko kyläläiset ei tuntenheet sitä niin net soitit poliisit jokka veit sen äijän Pajalhaan.
Ja se on tosi, mieki muistan sen ko kaikki olit niin kuohuksissa ko aivan outo äijä käveli
kylätielä. Eikä vain kummakhaan, hui, aivan outo meän tienpäälä!!
Meilähän täälä Lompolossa toimii tämä kylän silmä ja korva aika hyvin, ei kyllä moni outo
olento kauaa onnistu täälä kävelemhään ette ei kukhaan tiiä kuka soon. Kartiinit heiluu ja
sitte soitethaan seuraavhaan talhoon ette tietävät kattoa jos tuntevat. Sillä aikaa nämät jokka
jo on nähneet soittelevat kaikile tutuile ja sukulaisile ja tekevät semmosta yhtheistä selvittelyä
kuka tämä kulkia saattaa olla. Ja kyllä se aina melkein saahan selvile ennenko tämä outo
oikheen keriny kyllääkhään marsia ympäri.
Sitte aivan puhalethaan helpotuksesta ko joku saanu selvile jonku tutun kautta jostaki
Kuusijärvestä eli Liviöjärvestä eli Männiköstä asuvalta tutuulta eli sukulaiselta. Pittää tietenki
olla semmonen ihminen johonka mennee luottaa, on kylän turvalisuus nyt kysseessä.
Mutta niinko mie sanoin, ei se aina onnistu, ja sillon met soitaman pajalan poliisit nouthaan
sen tyristin Pajalhaan, ja sielä net saavat sitte tehä mitä halvaavat sille. Ko vain met pääsemä
rauhaan ja saama sen pois täältä.
 
Muuten met kyllä toivoma ja halvaama paljon tyristiä tänne, mutta niitten pittää ensinä jotenki
saa jonku kyläläisen tuntenmhaan net ennen tuloa, ette kylä tietää kukka tulevat ja menevät.
Ei sole hyvä ette vain tulhaan pyssilä ja lähethään kävelemhään kylätiele ja hermostutethaan
koko kylä ette jouvuma soithaan poliisit Pajalasta saakka, ko ei ole likempänä, eikä sieltäkhään
niin helppo ole aina saa niitä lähtemhään, jos niilä on tärkeämpiä hommia, niinko nyt syksyläki
potunnostohommat ja semmoset. Eihän net sillon joua täältä Lompolosta jotaki ajattelematonta
tyristiä noutamhaan, vaikka meilä olis kunkaki hätä täälä, ei tietenkhään.
 
No nyt kuitenki on se aika menny ja saama olla rauhassa niiltä kaikenlasilta kulkioilta
eli tyristeiltä vähän aikaa. Ja eikhään se sitte ensi kesänä net ouvot ihmiset ajattele paremin
jos tänne meinaavat. Kuitenki se jonka poliisit nouvit sillon seittemän vuotta aikaa ei ole sen
jälkheen näkyny täälä, sai äijä vähän opetusta ette ei tänne noin vain tulla...
 
Elääkää sitte ihmisiksi ettei meän muitten tartte teistä lehissä lukea ja häveetä. Ja se on
tietenki aina hyvä ette ovheen koputtaa ko jonnekki menne kylhään, ettei kelheen aiheuta
tyhjää harmia ja huolta.
.
       
               
     
Joulutunnelma on pahoinvointia pään-
särkyä ja Benjamin Syrsaa vattantäyeltä
15 december `2007
 
Niin se sitte on se jouluki aivan kynnyksellä ja nyt joulupukkia saapi pölätä ko verokarhua
vuen lopussa. Ihmisillä on hoppu ette melkein hermot monella pettävät. On pyntattava,
juossa kaupoissa lahjoja hakemassa, kantaa ruokaa kotia ko hullu, ja samalla sitte koittaa
tuntea vähän joulutunnelmaaki rinnassa. Ei se ole niin helppoa.Ei ole kumma jos joku hyppää
pois koko hullunmyllystä.
Minun joulu on aika rauhalinen, enkä mie aijo laukkoa päätä seinhään yhen joulun takia.
oikeasthaan mie halvaisin otta vain ryggsäkin sölkhään ja rämpiä jonnekki kauas
mettäkämphään ja sielä istua, eldata ja kaivertaa jotaki kuivunutta lihakappaletta. Porontalja
öppenspiisin eessä, kuivat puut paukkusit ja knistat lentäsit ko täheet taivhaalla.
Sehän se sitä tunnelmaa antas joulule. Ei tämmönen hullujen karuselli mithän voi antaa ko
korkeinthaans pahonvointia ja päänsärkyä.
No nyt kyllä häätyy sanoa ette meilä täälä Lompolossa ei niin kauheata joulustressiä ole, ei
kuiten näy meän kaupassa eikä kylälä, mutta sitähän ei tiiä kunka ne vaimot sielä kartinitten
takana hommaavat. Ja kyllä vissiin ne äijätki vähän auttavat, olen kyllä nähnytki...
Mutta pääasiahan on ette pukki käypi ja lahjoja tullee, vai mitä? Kyllä se lapsile on hauska
ja siihen se pitäski riittää. Ettei kaikile kaimankaimoile tarttis laittaa. Sitte jos saapi lahjan
jota ei vähäkhään olis halunu niin pittää ilahtua ja olla niin tyytyväisen näkönen ette.. Mutta
seki on vähä hankala jos vähäkhään ei ole niitä skådespelaritalangia.
 
No kuitenki on yksi ilonenki asia täälä kylässä. Tänne olhaan rakentamassa aivan uutta
taloa. Se on se entinen Kestikievari joka viimi kevälä palo jota nyt olhaan naulamassa pysthyyn.
Siitä näyttää tulehvaan oikhein komea talo Toorele ja se on hyvä asia. Koko kylä nautti joka
vasaranlyönistä joka raikuu pitkin kylän raittia. Viimiaikoina on vain revitty ja siinä on aivan
erilaiset äänet, nitisee ja kitisee ko lehmänpoikiminen liian ison vasikan kansa.
Viimeksihän viethiin se uusi koulu täältä sinne pajalan lentokentäle. Ei se niin monta vuotta
keriny tuossa seisoa, ette olis varmhaan sillä vanhala koululaki pärjätty tämä aika. Mutta ko
ne verorahat oikeasthaan ei ole kenenkhään omasta taskusta niin ei sillä näytä olevhaan niin
väliä miten niitä käyttää. Mutta miljoonia siinä kyllä paloi kuntalaisten äyriä..
 
On lauantaiilta, pimeätä on ja vettä sattaa. Niin justhiin, vettä sattaa! Kummahan se on
mutta vissiin se on sitä meän tekemää kasvihuoneilmiötä, elikkä växthuseffektiä. Ko ei olis
niin paljo saanu piililä päristellä niinko met 40-talistit olema tehneet. Sotkenheet kaikila
konstila meän maata, vesiä ja ilmaa.
Nyt ne on sitte ne isot miehet sielä Baalissa jotaki päättänheet ette päästöt vähenettäis.
Hyvä asiahan se on, jos se nyt ei jo ole liian myöhästä. Niin ko justhiin sanoin; sattaa vettä
nyt ko pitääs pakkanen paukkua!
Mutta ei svenssonnit kyllä niin paljoa välitä niin kauan ko ilmaa on mitä hengittää. Ostavat
vain isompia jeeppiä leikkikaluiksi ja Esrangilä alethaan ampumhaan turistia taivhaalle
raketeilla. Sielä palaa bensaa ja päästöt vain suorana meile nokhiin jonku minutin lennosta
mihin köyhilä ei ole nokankopinaa, sano minun sanonheeni. Niin se on..
 
Olettakos muuten kuulheet, ette suomessa keksitty uusi graviditetstesti? Se on paljon
enkkeltimpi ja halvempi konsti ko muut tähän mennessä, ja mikä on hyvä siinä on ette sen
pystyy ittekuki nainen tekehmään kotona. Uskon ette siihen on jo patenttikin haettu ja saatu.
Mutta niinko kaikissa asioissa tässäki on kuitenki yksi huono puoli; Se ei toimi muissa
maissa ko suomessa. No miksi sitte ei? No näes ko...
..ostethaan pullo Koskenkorvaa ja kotona epäälty äitiaspirantti ensin juopi pois puolet siitä.
Sitte se pukkaa sen pullon suun sinne... niin sinne naisten paikhaan noin 12 senttiä; Oottaa
pari minuttia ja vettää pois pullon. Korkki tietenki häätyy olla poissa koko ajan.
Resultaatti; Jos pullo on yhtä täynä ko sisälepaniessa niin nainen ei ole oottamassa,
MUTTA jos pullo on tyhjä niin se merkittee ette sieltä on tulossa aivan uusi suomalainen!!!
 
Noh´alama sitte oottamhaan sitä joulutonttua ja kattoma olemako met olheet siivoja vai
häijyjä! Siitä sen näkkee sitte miten asia on. Mutta kyllä se aika kurjalta tuntus istua siinä
kaikitten muitten kansa.. ilman yhtäkhään pakettia!!! Ette paras on ajatella tuota asia
ennemmin vuoessa ettei vain jää viimitiphaan se kiltteys!
 
Hyvvää Joulua teille kaikile ja... olkaa snälliä sitte, niin joulutonttuki on ilonen!
- Niin se on.
       
               
     
Eikö törmhään tyyräähmään kaikki
tukka suorana
3 april ´2007
 
Nyt met sitte olhaan heti pääsiäisessä. Paras on pittää munista kiini ko ämmät luuanvarsila
lentelevät vähääs missäki ko korpit haaskan perässä. Näyttää niile vielä tulevan hyvä lentoilmaki
ja kuuki on vissiin täysi ette ne ei aivan pimeässä tarvi sinne Blåkulhaan navigeerata.
Mitä net sielä sitte hommaavat kaikki ämmät, sielä Blåkullassa? Fästaavat ja juoruavat tietenki,
ja puhuvat rumia. Äijiä haukkuvat ja pilkkaavat ja se voittaa joka pystyy rivoman jutun niile
muistelemhaan. Sitte net sakissa nauraa paskasta naurua meän äijien niskoile. Niin se on.
Mutta emmä perusta, kyllä se tullee meänki vuoro ko alkaa se hirvenjahti, sillon saavat ämmät
takasin. Mitä kovempi juttu vaimosta sen makeamasti äijät nauravat ja lyövät nuuskua naahmaan.
"Sen päälle ryyppy" sanno joku ja pullo mennee ympäri ko joku kiertopokaali. Niin saavat
ämmät takasin täyellä mitala ja palansi pyssyy avioliitoissa ja muissa kahen hengen konsti-
laatioissa. Sopua se antaa ko vuorotelheen saapi präiskiä toista poskele, ja posket vain
punoottavat enäämpi ja enäämpi ette jos kylätielä entisen provastin kohtaa niin se luule ette
pahanteosta tulhaan, eli sitte hyvän teosta. Aivan millä päälä se provasti sattuu olemhaan justhiin
silloin.
 
Mutta asiasta toisheen, meilä kylässä aukeni uusi kauppaki viimi tuorestaina. Itte kunnan
pomo kävi leikkamassa bandin poikki kaupan eessä. Applåådit raikuvat ette koko kylässä
kahvikupit hypit köökinpöyvilä. Se oli suuri asia kyläle, suurempi ko Ikea Haaparannalle,
sano tämä meiän kylän hövdinki. Nåh´ se on tietenki miten sen nyt räknää. Onhan se leipä
tärkeämpi meile ko mööpelit, sitähän pystyy istumhan vaikka laattealla ja pureskelmhaan,
murutki sitte helpompi korjata pois ko ei tartte niitä siirellä ja mattoja nostella.
Ja kaupassa met sitte saatama nähä muitaki kyläläisiä ja stugavierhaita, muuten niitä kyllä
on huono kohaata, ja kylhään niitten tykö met emmä niin leikilä mene. Emmä met täälä meän
kylässä ole koskhaan olheet niin vireät kylästelehmään ko joissaki muissa kylissä.
Niinko meilä kotona oli aina viehraita ennen maailmassa, ja isä lappo kyllää ko mikäki
kissa maaliskuussa.
Noh´ se oli sitä aikaa ennen ko tuo televisio tuli meän kothein ja paralyseerasi meät. Nyt met
sitte aivan pölästymä jos näemä ette joku vieras eli kyläläinen on tulossa meile. Mutta
kyllä met sitte taas kahvin keitämä ja praatima ko se värstiin shokki on menny.
 
No niin se on, ette niitä ilon aiheita on vaikka minkälaisia. Met kyläläiset ilosimme vasta ko
kylhään aukes kauppa, se yksi suomen faari ko nuorinki poika viimen pääsi kortistoon eli
a-kassaan, niinko met sanoma.
Mutta olettakos tet kuulheet mistä se yksi 96-vuotias faari oli niin helpottunnu ja ilonen?
Mie uskon ette se oli kyllä ruottalainen eli sitte joku kirgiisi. No kuitenkis... Joo se vanha
pappa oli niin ilonen ko se viimen oli saanu oman vapauuen. Ja arvakkaa miksi? No ko
soli saanu nuorimmanki pojan viimen sinne vanhuskothiin!! Oli kyllä syytäki olla ilonen,
vai mitä?
 
Mutta alama nyt sitä pääsiäistä oottamhaan, hyvät ihmiset. Ensin minun kuitenki pittää
käyä mukka maailman suurimassa kaupunkissa, noh onko se ennää juuri suurinkhaan
mutta se on ollu. Ja sitte vain törmhään kaikki tyyräähmään tukka suorana ja hamphaat
irvessä!!
- Hauskaa pääsiäistä kaikille!
 
Niin muuten niistä mailman suurimmista. Ko entiseltä Kaalaman Kallelta joku kysy mitä
hän tekkee töiksensä niin Kalle vastas ette hän on töissä maailman suurimassa värstaassa.
No mehän kaikki tiiämä ette se Kallen verksta oli taivasalla, ja olikin suurin, aivan oikein.
 
       
               
     
Ko kylän koirat ja vaimo haukkusit
14 november ´2006
 
Niin se talvi taasen koputti ovele ko joku kaukhainen yllättävä sukulainen. Joka syksy se ensi
lumiaamu tuntuu ko kylmää vettä kaajettas päälle. Moni lähtee sitte kesärenkhailla suljuahmaan
sinne lähimmäisele piiliverkstale ja sielä sitte on villi kö. No ei täälä kylissä tietenkhään semmosta
kaaosta koskhaan tule, methään nosthautama kartanolla piilin ratthaat vuorotellen vain ylös ja
pistämä niihin dupirenkhaat.
Mutta mulla kyllä on jo ne nastarenkhaat päällä. Kävin just suomen puolela, lumisessa kelissä
ja kyllä ne piti ratthaat kiini tiessä.
Ostin muuten friimerkkejä, eli postimerkkejä sieltä R-kioskilta että sain yhen lähätyksen
lähtemhään sinne jonnekin etelään. Oli se minun eurolompsa ollu piilissä ja ne kolikot olit
jääkylmiä. Sanoin sille myyjättärelle että `nyt saat kylmiä rahoja´. ja hän vastasi tyynnesti ette
`kyllä ne täällä lämpiä´, niinko varmasti tekiväkki. No se siitä, mitääs muuta ko kilo kuuta...
 
Siitä politiikasta on aina hauska porista ko saapi oikhein moittia ja knällata, sehän on sitä
elämän suolaa, vai mitä?
Nythän ne kuulehma alkavat sakottamhaan niitä jokka ei halua hakea töitä joka päivä, eli
miten se nyt oli. No kukas hullu niitä töitä halvaa jos rahhaa kotia muutenki tullee? Sehän on
päähänvastavaa, vaikka onhan niitä kyllä niitä niin sanottuja työhullujakin. Mullakin oli yksi
velipoika joka aina tykkäs ette se oli hauska tehä pikkupuita, teki niitä iloksi. Mie kyllä
vähän kattoin sitä pitkhään, en oikein ymmärtäny mitä se sillä meinasi, ko mulla se puunteko
aina oli yhtä jaakeata ko oliis tervaa pitäny juua.
Mutta onhan se tietenki niinki ette kyllä sinne työpaikale on soma mennä joka aamu jos
on semmonen työ missä viihtyy hyvin. Kyllä mieki viihyin hyvin niissä hommissa missä olin ennen
ja joskus meni niin pitkäle ette ne vapapäivät alkovat tuntua yheltä riesalta jos niitä oli
monta peräkkään. No oikeassa olet kyllä ette.. sillon se on kyllä joku menny vinhoon jos niin
alkaa tuntemhaan, kyllä kotonaki pitää triivastua.
 
En tiiä mikä tässä nyt on ko vilustaa ja päätä särkee. Ei sunkhaan ne etelän flunssat
vielä ole tänne kerinheet, eli kyllähän net saattavat päivässäki tulla nyt lentokonheitten aikana.
Pasillit lentävät ympäri mailmaa ko siitepöly ja ihmiset niistävät nokkia ja kaivavat räkkää.
Joillaki on niin punaset nokat ettei kyllä muita varotusvaloja tartte ko net sielä tienpäälä
kävelevät, piilimiet ja naiset näkevät ne kilometrin päähän... pimeässäki.
No ei senthään, älkää uskoko kaikkia mitä tässä höpisen. Pankaa ne refleksit aina näkö-
selle ko menettä sinne kävelylle, sannooki paras refleksinkäyttäjä. Mutta niinko joku on joskus
sanonu; "tehkää niinko mie sanoin, mutta älkää niinko mie tehiin".
 
No olettakos kuulheet sitä ko kaksi norjalaista miestä tuothiin sairalhaan samhaan huon-
heessen. Mies oli katkassu jalan ko oli sielä jossaki tunturissa sivakoilla tyyränhy kivheen,
ja se toinen moitti vattaa.
No net tietenki ensinä siinä makasivat vierekkää ja kyselit mistä kumpiki oli ja niin pois päin.
Yhtäkkia se jolla oli se vatta niin kipeä sano sille toisele ette:
 
- Met olema varmast sukulaisia! norjaksi tietenki ko tämähän tapahtu norjassa.
- Noh´ mistä sie sen päättelet? kysy se toinen ja katto utelianha.
- No meilähän on sama systeri, päätti mies.
 
No niitä juttujahan on niin paljon, ja kaikki on tietenki tosia. Aivan niinko seki ko se
norjalainen fanki meni fankiladirehttörin tykö kysyhmään ette; `Koska met saama pittä taas
net jokavuotiset terängijuoksut/maastojuoksut?
Ja direktööri vastasi ilosesti ette; `Heti ko net seittemän viimevuotista on tulheet måålhiin!´
 
Hämy alkaa laskemhan Muodoslompolo päälle, harmaata on ja kolmisen viikon päästä
alkaa se kaamos. Sillon emmä näe aurinkoa vasta ko ensi vujen puolela, eli joskus neljäs eli
viies päivä januaaria.
Noh, kyllä met sen kestämä, emmä ole ensi kertaa provastia kyydissä, niinko meillä päin
sanothaan. Ja sittehän se taas alkaa kirkastua ko kevhään lähemä, sivakat ja skootterit
framile ja eiko methään ette lumi ja sauvvu punnoo perässä.
 
Niinpä niin, eläkää sitte ihmisiksi ettei pajalan poliisi eli verokarhu tartte teitä sielä
mettissä freistata pyytää kiini, olishan se noloa jos vielä krannikki näkiis ja kylän koirat
ja vaimo haukkusit ko kothiin kannettas...
       
               
     
Vaali kansa valtaaspitäjät!
17 september ´2006
 
No nyt se sitte on se vaalipäivä, mutta miepä olen jo röstanu biplioteekissä viime tuorestaina.
Meitä oli monta sielä röstaamassa, ja pikkusen sitte puhuthiin maan menosta koulun kahvi-
huohneessa. Ko eihän vaalipaikala saa semmosia porista. Kiusasin vähän Yngveä ette, jos hän
nyt on kerran väärin röstanu ja kauheasti kattuu niin kyllä sen lapun varmasti mennee onkia
sieltä loovasta pois jos tekkee rautalangasta semmosen koukun.
Tietenki sain takaasin ette miksi mulla niin iso knippu niitä lappuja piti olla. Selvitin ette ko
en oikhein tiiä miten röstata niin otin vain pinoon kätheen ja menin skärmin taka. Sitte paniin
silmät kiini ja nuolin kolme lappua joka kuverthiin, ja minun pulma oli ko poisviskattu! Ko eihän
sillä suurempaa väliä ole kuka sielä regeeraa, kaikki vain itteä ajattelevat ja toisista viis. Ja jos
se Reinfeltti nyt astuu valthaan tänäpäivänä niin sitte met vasta saama terottaa meän kyynerpäät
Ja tietenki jolla on terävimmät, ja on hyvä ulkonäkö ja muutenki ossaa suplata niin... etheen
mennee meitä muita pölliäisiä. Ei sille sitten mitthään voi, niinko jo laulussakin sanothaan.
 
Olipa kerran ... No tämä ei ole mikhään satu ko aivan tosi asia ja se tapahtu sielä suomen
Raippaluodon jossaki saaressa, en muista aivan tarkhaan mikä se niistä oli, mutta kuitenki ...
Yksi niin sanottu blondiini päätti lähteä kalaan, sielähän tietenki kalaastethaan paljon eikä tämä
blondiini halunu olla huonompi ko muutkhaan ja otti pilkki- eli pimplausvehkeet matkhaan.
Porasi reiän jäähän ja kuuli äänen ylhäältä ette; Ei siinä ole kallaa!
Noh´ mikä siinä, blondi otti vehkeet ja meni keskemälle jäätä ja taas ääni sano: Ei sina ole
kallaa! No se blondi alko hermostua ja katto ylös ja kysy että; Ole.. olekko se sie, Jumala?!
Ja ääni vastasi vähän ärtynheellä äänelä; En ole mikhään jumala ko olen ishallin
vahtimestari!
 
Noh´ vähän sääli käypi kyllä tuota blondia, hyvväähän se vain freistas.. ja olla yhtä hyvä
ko kaikki muut sielä saaressa, mutta...
Yhtäkkiä aloit kirkonkellot soihmaan ette kohta pöläistyin kesken haljasuutta. On varmast
kirkonmenot nyt vaalipäivänä, ja sehän on oikhein ette ihmiset saavat käyvvä rukoilemassa
ette vain tuliisit oikeat päättäjät meile sinne stockholmhiin ja tänne kunthaan. En tiiä perustaako
se jumala niin paljon siitä kuka täälä regeera ko hällä ittelä on niin suuri se valtakunta,
paljon suurempi ko Göran Perssonilla ja paljon varmenpi virkaki varmasti. Personninhan
saatethaan potkia pois tänä päivänä, mutta kuka jumalan potkis sieltä! Ja häntä on niin huono
panna poiski ko on niin näkymätön ja tiiä oikhein missä se on. Toista on Göran Personin,
meinaan ette ko sillä on kaikki vasthaan itteä, suuri pyöreä mies isossa linnassa vielä assuu, no
johan sen on helppo löytää ja potkasta. Ja sen vaimo Anitra, senhän löytää viinakaupasta ja
ei ole ko kysyä missä Görani on, jos se sattuis olemhaan reisaamassa jossaki päin mailmaa.
 
Niin se on, hyväät ihmiset, entinen rovastiki ajo justhiin ohii tästä. Oli varmasti menemässä
vaalipaikale, röstahmaan vanhala konstila. Ja vettä sattaa! Noh´ kyllä se tietenki on hyvä ette
vettäki tullee, sehän on meille kaikile kaikhein tärkhein, emmä pärjäis ilman vettä, ja joku sano
ette Kätkesuanossa oli jo yksi kaivo kuivanu! No toivottavasti se nyt täyttyy.
 
Noh´enpä mie nyt tässä muuta ko... Pitääkää jumala mielessä ja housut jalassa niin ei pääse
mithään paheempaa tapahtumhaan. Ja toivoma ette kaikki saavat sen regeerinkin jota net on
äänestänheet eli röstanheet; Sittehän oliis kaikki aivan tipp topp... kaikile!
 
       
               
     
Viinaa ja propagandaa
8 juli ´2006
Parhaillaan on Pajalan markkinat menossa täyttä häkkää. Moni on täältäki lähteny sinne käve-
lehmään ahtthaaseen ja kuuhmaan. Ihmisiä sielä varmasti on `kun muurahaisia´ niinko Veikko
Lavi lauloi muinoin, eli... "Ihmisiä on kun muurahaisia..." tralalaa, enpä muistanu taaskhaan
enäämpää. Kyllä se on ko niitä lauluja ossaa vaikka kunka paljon mutta pahuus vain ensimäisen
rivin kaikista ja vain jonku sanaan sieltä sun täältä. Olis hauska laulaa ko ossais ja ossais tekstinki.
Muuten siittä ei tule paljon mithään. Mie pruukaan laulaa piilissä ko kukhaan ei kuule, niin
jos joku pian joutuu kestämhään. Yksi pikku poika sano kerran mulle ette "Nyt sie Reino et saa
ennää laulaa tuota sammaa kappaletta tälle päivälle, nyt pittää tulla jotaki toista" Noh´ sittepä
mulla meni suu umpheen.
 
Niin net pajalan markkinat, noh´en kyllä kehtaa lähteä sinne, vaikka hauska sielä pian olis.
Niinko minun sisko kysy minulta miksi mie en ollut menny sinne, niin vastasin niinko torniolaakso-
lainen mies koskaki ette.. "No mitääs mie sielä?" Näkkehän sielä ihmisiä, jatko siskoni.
"Mutta niitä ihmisiähän näkke koko ajaan teevessä, ja mitääs niistä, nehän on kaikki melkhein
samanlaisia" vastasin aivan ninko kuuluki torniolaakson miehelle vast... "Joo" , sano sisko,
"mutta ei niittenkans mene puhua". Mie ajattelin hetken ja vastasin ette.. Kyyllä niitten kans
mennee.
Niin... no menneehän niitten kans tietenki puhuakki mutta ei net aina vastaa tietenkhään.
 
Muistanko tuli teevee meille kotia. Se oli kevättalvela 1962. Olin pikkuveljen kans
hiihtomassa jossaki sielä Kahtavaarassa. Sillä aikaa oli tullut joku teeveenaasari pajalasta
ja myyny aivan uuven television isälle. Oli vähän semmonen hujari se myyjä, kuulima jälkheen,
mutta ei meän issää kukhaan pystynyt hujjahmaan. Ko se aina meillekki opetti ettei tavaraa
saa maksaa enneko sen saapi kätheen. Isä oli kauppiashenkinen aina sisimphään asti, joskus
tuntu ette kaikki oli myytävänä jos hinnasta sovithiin. Noh´anoppi sillä kuitenki jäi myymättä.
Taisi olla semmonen lappalaismuori ettei niin vain myyty. Piippua se veteliki, muistan ko
met pienenä saima olla sielä kaksi viikkoa kesässä.
 
Mutta siihen teeveessen. Ko met tulima hihtomasta ja silmäsimmä pikku veljen kanssa
kamarhin tammikaapin pääle niin siinä oli se kauhea kapistus. Se oli päällä, sanoi isä, ja met
istuima sohvale kattomhaan. Ääni oli päällä kans mutta ei sieltä kuulunu ko säpinää eikä siinä
mithään kuvvaa ollu. Mutta silti siinä oli jotaki, aivanko täynä valkeita muurhaisia ja niilä
oli kauhea hoppu. Laukoit siki soki koko ruuvussa ette silmät aivan meni kiemuralle.
Eihän sielä ollu vielä mithään lähätystä! Mutta met istiuma kitenki ja kottoima ja kattoima...
Se oli niin jännä. Emmä olheet koskhan ennen nähneet semmosta, ja meilä oli aivan ensimäinen
televisio koko kylässä, niin suomen puolinen kylä mukhaan räknätty.
Isä oli ennemmin ostanu ensimäisen radionki meän seudule, mutta sitä mie en muista, eli en ollu
vielä syntynykhään.
 
Sitte sitä televisiota kattothiin kaiket illat ja suomesta tuliit puoli kyllää aina meile kattomhaan.
Joskus pyhiinä ko oli niitä kilpahihtoja teeveessä jossa oliit suomalaiset ja ruottalaiset vastakkaa
niin se oli kauhea huuto ja tinka. Tuntu ette katto nousee ilmhaan ko siinä voittajaa ylistethiin ja
hävijää puolustethiin. Otethiin kaiken mailman syyt miksi suomalainen eli ruottalinen ei pärjäny.
Mutta käsiksi ei juuri käyty, pian se aina ei niin kaukanakhaan ollu. Joku nipiisti vähäsen,
kuitenki Matilan Hermanni joka oli semmonen vähän konnaminen, leikkimielessä.
 
Oli se yksi vanha mies sielä suomen puolela joka oli eläny jo kauvon. Hietalan Kalle sen nimi
oli ja sillä oli aivan valkea hevonen. Näytti niin kummalta ko se ajo sillä valkealla konilla.
Taisi olla aika laiskaki se hevonen, jos mie oikhein muistan.
No Kalle oli nähnyt paljon tätä elämää eikä uskonu kaikhiin höpötyksiin. Mutta se haluus
aina istua köökin sohvala mistä näki suorhaan kamarin ovesta television joka tietenki oli päälä.
Isä pruukas aina sanoa Kallele ette.. "Mene Kalle sinne kamarhiin istumhaan ette näet
paremmin". Kalle vastas aina ette ei hän peruusta siitä televisiosta "Ei sielä ole ko propagandaa,
ja mitä ne sielä vain sähölä kuvia heiluttavat, ei hän kyllä..." Mutta kuitenki Kalle istu silmä
tarkkana siinä köökin sohvalla ja katto mitä sielä televisiossa hommathiin.
 
Niin oli mailma tullut meänki kamarhiin ja sekottanu monen mielen sekuvain sähöllä
heiluttamilla kaiken mailman kuvilla. Pitääs vielä tänäki päivänä uskoa niihin Kallen sanoihin
ettei kaikhiin höpötykshiin voi luottaa.
 
Elääkää sitte kunnola ensi kerthaan asti. Juokaa paljon ko on näin lämmin, mutta elkää silti niin
paljon viina ko vain vettä. Viinala on se paha puoli ette se mennee tukhaan ja jokku se tekkee
hulluiksi ja toiset aivan hauskoiksi. Joku taas sammuu ko saunalyhty.
Niin se on.
 
 
       
               
      Yhtä sannoo ja toista mielessä
8 april ´2006
Pääsiäinen lähentellee ja räntää sattaa, aivan niinko kuuluuki tälle vuoenajale. Kumma kyllä
net vuen ilmat, tuulien, myrskyjen, tuiskujen ajaat pitävät paikkansa aika tarkasti. Ja Pyhäin-
miestenpäivien suveet tulevat kansa niilla main, ei aina tietenkhään satu justhiin kohalle mutta
siihen aikhaan ne tulevat. Kumma ja ihme tämä luonto on. Mutta met ihmiset olema vielä
kummemat... taas oli Irakissa tapettu monia kymmensiä ihmisiä, ja se meän SSU puhenjohtaja
tapellu kapakassa ette nyrkit heilunheet ja mustat silmät tulheet. Tyttö parka ja päissä ko ankka
tietenki. Sitte kuitenki koitta syyttää niitä vahtia ette itte selviäis. Siinä meile kasvaa uusia
leedaria, johtajia, mutta niinko se pruukathaan sanoa; semmoset leedarit ko ihmiset, ei meistä
enempää voi vaatia, met saama net leedarit jokka olema ansaihneet.
 
Noh´enpäs tiiä, on lauantai ja justhiin on konsummin ovetki pantu kiini kaheeltatoista. Koska net
panhaan kiini eikä sitte enhään auvasta ollenkhaan. Luoja tietä, ja mistä met sitte sen joka-
päiväsen leivän haema? Ko ei kauppaa ennää ole. Mutta ihminen on sitkeä ja kyllä met konstit
keksimä ko nälkä alkaa painaa päälle. Jos ei muuta niin suomenpuolele ostoksille köössä,
jonossa, niin sitte niitten kauppiat ilahtuvat kuitenki ko lissää kundia saavat. Aina se joku ilahtuu
ko toiset itkee, näinhän se on.
 
Tuosta kaupasta tuli miehleen yksi asia, vaikka se kyllä oli pankossa. Yksi vanha pari lähti
sauvat käessäin pankhoon kattomhaan ette niitten säästämät pansuunirahat on sielä jäljelä.
Nyt oli kuitenki niilä huono tuuri. Justhiinsa ko net olit asiat tarkastanheet ette rahaat oliit
sielä, no sehän oli hyvä asia tietenki, mutta ko net olivat lähöössä niin sisälle ryntäsi kaksi pankki-
ryöstäjää. Ne huusivat ette käet ylös ja housut alaas, noh´ei net juuri niin huutanheet, mutta
kuitenki kädet ylös, huusivat. Sitte net huusivat ette kaikki laattialle, ja väki totteli, paitti ei tämä
vanha mies joka oli sielä mummelinsa kansa rahoja räknäämässä.
Noh´pankkiryöväri usuutti sitä pistoolilla ja huusi ette maahan ukko!! Vanha mies seiso vain
ja sano ette hän on siviili agentti. Ryöväri uhkasi vielä enämpi ja käski maahan, mutta mies vain
seisoi ja hoki ette hän on siviili agentti (civil agent). Noh´tuli se toinen pankkiryöväri ja oli
vielä ärtynheempi ja karju vanhalle miehelle että; - Ukko siitä maahan ja pian!! Mutta ei mies
ko seiso vain ja sanoi ette hän on siviili agentti.
Viimen ne ryöstäjät sitte alkovat pöläätä ette poliisi tullee ja painovat oveen päälle ja ulos.
No ihmiset jokka makasivat laattealla nostivat päitään ja muoriki nousi ylös ja otti vanha faaria
käjeestä kiini ja talutti ulos. Sielä ulkona se muori sano sitte sille faarile ette;
- Ethään sie mikhään siviili agentti ole, sie oleet seniili dementti.
Niin net sitte kävelit kotia käsi käessä, onnellisen näköisinä ko rahaat olit olheet pankossa
ja kaikki oli mennyt hyviin.
 
Niin se elämä voipi olla. Yksi oksa menny poikki männyssä tuossa ulkona ja rieppaa ko
Raipansaaren Liisan puutunu käsi. Traktori jyrrä jossain kylälä, lunta vissiin lykkää, ja yksin-
näkööset lumihiutalheet syöksyvät maata kohi ko kamakaaset konsanaan. No sitä nyt ei
tietenkhään nämät laaksolaiset ymmärtänhet, mutta väliäpä sille, pitäis niitten oppia vähän
enäämpi tuota suomea, ette meilä ei tuliis niin paljon puhuuttua tätä puuta heinää ja silkka
kielten sotkemista.
- Noh´kielet rivhiin, enpä tohii sanoa enäämpää, sanoi faari ja katto sitä vihaista emääntää!
Elääkää ihmisiksi sitte taas, käykää lenkillä, saunokaa, mutta olkaa varovaisia sen viinan kansa.
Niin, ja niitten hamehelmasten kanssa, ko niistä ei koskhaan tiiä mitä net hoksaavat.
Noh´voinhaan mie varoottaa teitä hamehelmasiaki ette älkää kaikkien honkainkolistajien
kansa menkää, ko net sannoo yhtä niin niillä on kuitenki aina toinen mielessä. Uskokaa minua,
mie tunnen net, mutta jos ette usko niin menkää sitte ja syyttäkää itteänne.
Heippa sanoi Juustovaaran isäntäki ja lähti. Niin sanoon mieki ja meneen.
       
               
     
Pissa kengissä ja huominen sihtaimessa
4 april ´2006
No tulipa käytyä lenkillä, ninko suomalainen sannoo. Mehään täälä ruottin torniolaaksossa
tehemä vain meän rundan, pienemän eli suureman. Mie nyt tehiin sen suureman ympäri vuoman.
Siittä kertyy rapeat kolme kilometriä. Pienempi runda on niille laiskemille jokka haluvat hopusti
kotia! Hääty vähään pilkata niitä niin pian nekki ottavat sen pitemän ensi kerralla.
Mutta tuli se hyvä olo taas ko käväsi ulkona. Olletikki se omantunnon olo ko mie nyt jonku
päivän olen fyskanu.
Kohtasin muuten Joulupukiinki sielä vanhan tullin korsninkissa. Sillä oli parta jäätyny ja
parkkarilla se kulki. Askel näytti aika lyhyltä, mutta se kuitenki toivotti hyvvää jatkoa mulle ja
aiko mennä Muosjoelle. No mie toivotin tietenki sammaa pukille ja ihmettelin sitte ette mitä
se nyt sielä Muosjoela tekkee tähään aikhaan vuesta! Sinne mukaan taka se kuitenki katosi ja
mie pistiin vuoman viimeiselle ojuustalle.
Hikitipaat rullasit ottalta ja piti aukassa jakaan blixtlåsia vähääsen ette ilma pääsis jähythämhään.
Niinko mie sanoin jossaki muuala ennen, ette alkaa se järki luistamhaan ko vuomale pistää,
ja kyllä se niin tekke. Ajatukset alkovat heti, eli kahenkymmen minutin päästä luistamhaan ko
mikkäki.
Muistinko mie kerran lensin Uppsalasta Helsinkhiin Finnairin lentokonheela. Siinä oli paljon
väkeä ja en keriny ottamhaan klasipaikkaa (ikkunapaikkaa). Jouin istumhaan keskirivhiin
ja vieressä istu oikea semmonen puurfinne, niinko oikeat ruottalaiset sanovat. Se näytti vähään
hermostunheelta ja pölkäsi varmasti lentää. Oliko sitte käyny sukulaisia ruottissa kattomassa
eli mitä oliiki tehnyt.
Mie titenki oliisin halunu istua seinälä ette oliisin nähnyt meren ja saaret, ja muutenki
hauskempi istua ko näkke jotaki. Oliihan sielä tietenki pitkiä haaleita vaaleita lentoemäntiä
tukaat nutturalla kattottavana, mutta mitääs niistä ko ei niihin kuitenkhaan sa koskea. Ei saa
ko kattoa ja joskus pukaata kyynerpäätä vähään uloomalle ette se vähään koskee niitten
pylhyin ko ne sivu puhaaltaa.
Mie kuitenki keksiin yheen konstin jonka olin kuulut ennemmin joltaki. Kännyin oikealle
ja kysyin hyvin tietävästi ja huononsin minun suomea siltä suomalaiselta ette:
- Anteeks, oleettehan menossa helsinkiin?
- Juu juu, vastas mies innoissa.
- No sitten meidän kyllä täytyy vaihtaa paikkoja, sanoin ystävälisest, nimittäin, tämä keskirivi
menee Helsinki Vantaan lentokentälle!
Mies nousi heti ja kiitteli ko oikea sivistyny ruottalainen:
- Takk, takk, takk, takk! Ja oli kiitollisen näkönen.
Muuten soon kyllä tosi ette ne oikeat ruottalaiset kiittelevät aivanko neula oliis tarttunu.
Aivan niinko amerikkalaiset hokeevat koko ajaan sitä "Aj laav juuta". Niinko se ei riittäs ko
kerran sannoo, ja sitteko se muuttuu niin sannoo sitte uuvesta. Niinko se äijä sano sille
ämmälle ko se valitti ette mies ei koskhaan sano sitä hänelle. Äijä tietenki puolusti itteä ja sano
ette ei se ole muuttunu, ja jos se muuttu niin kyllä hän sitte sannoo.
Kyllä se on se yheen asian hokeminen aivan tyhjää. Jos täälä joku intoutunu mies sannoo
jollekki hameihmiselle ette "aj laav juu", niin se varmasti on ajatellu (miettinyt) ja kypsytellyt
sitä vuosia. Meilä päin kyllä asiat ajaatelhaan ensin läpi ja halki enenko menhään laukomhaan
vaikka mitä, ja hameväele on vielä vaarallisempi mennä sanomhaan ajattelemattomia
asioita. Niistä sitte jos kattuu ei selviä milhään irti. Niin se on!
 
No tuosta Viagra jutusta muistin toisen jutuun. Eihän se oikeasti ole mikhään vitsaus
asia tuo Viagra, varmasti se on hyvä juttu niille jokka tarttevat sitä, mutta...
Kuitenki se oli yksi vanhempi mies tuola kyläälä joka oli saanu lääkäriltä receptin siihen
ihmeläkheessen. Ylpeänä se otti sen askin plakkarista ko yks häneen kavereista tuli. Se otti
yheen tablettin askista ja puraasi pienen kappalheen siitä. No se kaveri katto pitkhiin ja kysy
vähään tietävästi ja ylimielisesti, pian ette se kajehti:
- No mutta miksi sie noin vähään otaat, eihän tuo vaikuta mithään!!
Tämä pillerinottaja katto rauhallisesti ja vastasi:
- Kyllä se mulle riittä. En mie semmoshiin homhiin ala ennää, otaan vain sen verran ette en
pissaa kenkiä.
 
Muistaka sitte painaa askelta toisen etheen sielä teään rundala, eli lenkillä.
Elääkää huominen sihtaimessa ja ankkuri eilisessä niin ei synny mithään tyhjänpäiväsiä
ryntäilyjä!
 
       
               
     
Tiimat lainassa ja Viagra väärissä käsissä
28 mars ´2006
 
Aurinko paistaa ja keväthanget häikäsevät silmiä. Toivoa rinnassa ja kesäunelmat sihtaimessa
jokhaisella. Möötet kylässä avlösaavat toisesta toisseen ette aina ei kerkiä sorteerata papereita
kuhunki kuuluvia. On aika noloa istua sielä sitte ja kattoa vääria ko muila on net oikeat.
Mutta sellasta se on, kauhniita sanoja sanothaan joka möötessä ja pepaathaan toisia
uskomhaan kylien tulevasuutheen. Aika mahoton urakka jos ei ittekhään oikheen usko siihen.
Niinko entinen Kaalaman Kalle oli lähtenyt möötheen Pajalhaan sieltä Kaalamasta. No
vähän ajaan päästä se oli tullut takaasin ja kotiväki oli ihmetellyt miksi hän niin hopusti tuli!!
Kalle oli vain sanonu ettei sielä mithään möötteä ollukhaan, oli vain ollut kyltti ennen Pajalaa
jossa oli seisonu "Ej möte" ja Kalle päätti kääntyä takasin.
Mutta hääty kyllä sanoa ette sielä Pajalassa on asiat kunnossa ko semmosetki asiat
ilmotetthaan oikein tiemerkillä! Ei täälä meiän kylässä kyllä kukhaan kehtais kahlaa lumessa
ja iskeä tolppia ja tauluja. Riittä ko pannee pikku lapuule ja niittaa konsumin seinhään.
 
Muistin yheen jutun ko noita reklaami epostia tyhjensin minun daattorista. Niissähän kaupathaan
sitä Viagraa joka sanothaan anthaan autuuden rakkhauen kipeille äijille joilla vehkheet freistailevat.
Yksi mies oli vihdoin viimen saanut lääkäriltä receptin siihen ihmelääkheessen ja kiiruhtannu
tietenki aptekhin. Touhussa tullut kotia proovahmaan ja sitte istunu oottamhaan vaikutusta ja
vaimoa joka oli töissä. Ja vaikutus alko tietenkin painhaan hikeä ottalle ja paino se muallaki.
Eikä se mies hoksanu ette niitten papegoja oli löytäny sen Viagra askin ja popsinu melkhein
kaikki pillerit omhaan poskhen. Se kävi aivan kuumana, käkäätti ja elämöitti.
Hermostuksissa mies näppäsi sitä kaulasta kiini ja lykkäsi kylskååphiin jäähtymhään. Ei se
halunu ette se pillais koko homman ko vaimo tulle.
No riemuhan riitti sielä sänkykamarissa niin ette se papegojaki unohtu sinne jääkaappiin.
Mutta sitteko se muisti sen ja aukasi kaapin niin lintu vain hikeä puski ja oli kuumissa.
Mies hämmästy aivan ja kysy miteen se nyt näin on ko jääkapissa ollu??
Papegoja tuijotti ärtynheenä miestä ja tuiskasi:
- Mitääs luulet äijä, ko jäätynyttä kannaa pittää koittaa repiä auki!!
 
No semmosia net sielä mailmalla muistelevat. Kaikilla on omaat hommat ja hommaavat lissä
niitä jos puuttuu. Meinaan niitä puuhia.
Aurinko jaksaa paistaa vaikka ilta on käsissä. No nythään se on niin ette nuot kellot on
muutettu kesäaikhaan ja tiima pamahtanu lissää. Miteen sen nyt räknää, vissiin se on jostaki
muusta poissa sitte, vaiko lainassa kesän yli ja met saama sen takaassin sitte syksylä.
On se aikaa ko itte aikaki voihaan muutella miteen vain ja tiimoja lainailla ja liikutella.
Varmasti joku matematiikan neropelle sen keksiny, vai mitääs sie luulet?
- Heti alkaa Raportti niin pittää kattoa mitä taas mailmala on tapahtunu ja montako ihmistä
raiskattu ja montako tapettu. Voi tätä meiän mailmaa ja meitä hulluja ihmisiä! Voi voi...
mutta elääkää tet lukijat kuitenki rauhassa elkääkkä tappako toisia. On paljon hauskempi
ko meitä on muitaki.
       
               
     
Nuita meilä on vaikka kunka paljon
24 februari ´2006
 
Mutta kylläpä täälä Uppsaalassa on paljon sitä harmaata ilmaa. Tuntu ette kaikki matala-
paihneet tulevat tämään kautta ja menevät suohmeen!
Olen nyt ollu täälä talvikappalheen ja vähitelhen alkanu harjantua kaupunkilaisten elähmään.
Mutta kieltämättä ne kotirannat tulevat miehleen tuon tuostakin. Varmasti ko aurinko vielä
nouse niin kaipuu sinne pohjolaan alkaa nakertaa enäämpi ja enäämpi. Ei mikhään kyllä lyö
keväättä sielä. Kirkhaita hankia, yöpakkasia ja jäänlähtöä. Joka kevä olen käyny rannassa
kattomassa ko jäät väylässä alkavat möyrästää. On hirmuset voimat liikheellä ja rytinä on
kova. Ja sitte joskus, jonaki kevänä net vain yöllä hiipii hiljasesti alaspäin ja aamula ko
herrää niin väylä on puhaas ja vesi virtaa täyellä voimalla Haaparannalle.
 
- Olettakos muuten kuuhleet sitä vitsiä niistä kolmesta jokka kävelit haminassa? No se oli
yksi ruottalainen, yksi norjalainen ja yksi suomalainen. Norjalainen halusi vähään kehua ja ko se
näki öljytynnyriä laiturilla niin se ei malttanu olla potkasematta yhtä tynnyriä merheen ja
sano sitte ylpeästi: " Noita meilä norjassa on vaikka kunka paljon"! No ei suomalinenkhaan
saattanu olla huonompi ja ko se näki Vodka loovia tapulissa sielä rannalla niin se otti yheen
ja viskasi vetheen ja sanoi: "Tuommosia meilä suomessa on vaikka kunka paljon"!
No ruottalainen ajatteli ette nyt pitääs hänenki hoksata jotaki viskattavaa merheen mutta
ei sielä ollu mithään semmosta. Mutta se keksi kuitenki... se ruottalainen otti sitä suomalaista
kiini olkapäistä ja viskas merheen ja sano samassa touhussa ette. "Noita meilä ruottissa on
vaikka kunka paljon"!
- No niin hyväät lukijat, pitäkää housut jalassa ja jumala mielessä niin kyllä se tästä taas menne
etheenpäin! Nähthään.
       
               
     
Hukka hukkaa vasthaan
4 februari ´2006 i Uppsala
 
No nyt se vissiin se kevät alkaa tulehmaan ko aurinko on korkealla taihvaalla. Juttelin pohjoisen
kans eilen ja sielä päivävalo jo riitti kohta vitheen iltapäivälä. Minusta täälä pimentyy ennemin,
siinä kolmen jälkheen. En ole varma mutta koitan muistaa kattoa tänä päivänä miteen tämä asia
on. Tuntuu vain ette se on liian varhaista ette pohjonen menisi etelän etheen. Sitte myöhemällä
kyllä pohjonen potkasee kunnola ja aurinkoa riittää ympäri koko vuorokauen.
- No oli miteen oli, kyllä se kesä sieltä tullee.
Mutta asiasta toisseen: Nyt olen kävellyt täälä suressa kaupungissa aika paljon ja vähitelheen
alaan kohta tunte itteäni puoli kaupunkilaiseksi. No se oli kyllä liika sanottu. Mutta alaan
ossahmaan olheen ko kaupunkilainen. Silti tietenki syvimässä minussa aina tuleen olhen lanta-
lainen, eli miteen se nyt sanothaan. Suomen sana lanta merkitte sontaa, suohraan sanonttuna,
mutta... No sanothan sitte maalainen.
Esimerkiksi sielä kylissä kuulu asiahan olla kohtelias ja kattoa silmhiin vsthaantulevaa. Jos
joku ei katto silhmiin ko tullee tienpäällä vasthaan niin mie kuitenki ajattellen ette "mikhään
tuoki oli?" Niitä pijethään vähään omituisina eli ylpeinä.
Täälä kaupunkissa on eri lailla, on melkein epäkohteliasta kattoa vasthaantulevaa suohraan
silmhiin tuola kävelytielä. Kaupukilaiset tuntevat ette heiään intekritettiä loukathaan jos joku
on niin röyhkeä ja kattoo silmhiin heitä. Tullee miehleen miteen elläimet tuntevat haastetta jos
toinen hukka eli koira katto toista silmhiin. Se on uhkaavaa ja niin varmasti kaupunkilaisetki
tuntevat jos joku outo katto heitä silmhiin. Ihmisten pölöistä kaikki johtuu, aivan niinko hukkaki
on varovainen toista outoa hukkaa vasthan jos se tujjottaa.
Muuten opiin yhessä kurssissa miksi melkein kaikilla ihmisillä on niin hankalaa mennä
muitten etheen ja alkaa puhua. Melkein kaikki pölkäävät sitä ennenko ne tottuvat siihen.
Selvistys oli ette ko met ihmiset olima luolaihmisiä, eli grottaihmisiä, niin jos grotaan etheen
tuli muita outoja jokka vahtasit uhkavasti niin isäntäväki tunsi pelkoa ja oli valmis försvarahmaan,
eli puolustamhaan ommaa perhettä ja asuinpaikkaa.
 
Olettakos muuten kuulheet siitä norjalaisesta lentokonheesta joka lantasi Vantaan lentokentälle
Helsingissä?
Kapteeni bromsasi kovasti koneetta ja pyhki hikeä ottalta. Nipiin napiin se sai sen suuren
lentokonheen seisomhaan justhiin ennen ko paana loppu. Kapteeni huokasi helpotuksesta ja
sano:
- Mutta oliipa lyhy paana!!! puhh´
Styyrmanni vieressä katto kapteenia ja vastasi:
- Mutta sitä leveämpi!
 
Satuin muuten ohimennen kuulehmaan miteen tukholman poliisikorkekoulun oppilhaat festaavat
halvalla. Ei niilläkhään ole niitä varoja niin paljon ko lainoilla lukevat ette... Ko met muut
nouvamma pullon Systeemistä niin het ottavat niin sanoutun "norsk fylla" eli norjalaisen humalan!
- No mitääs se nyt tarkottaa? Jo, net panevat batongin pysthöön maahan ja tansaavat kymmenen
varvia sen ympäri ja on aivan päissä sitte!!!
       
               
     
Mitä se sulle kuuluu
6 januari ´2006 i Uppsala
 
Nyt se sitte on se jouluki mennyt ja taas saapi uutta kessää alkaa ootamhaan. No onhan siinä
se paraas välissä tietenki, meinaan keväättä. Vojeenajoista paraas, minuun mielestä.
Sillon tapahtuu niin paljon natyyrissä ette.... Oon jäänhähtö ja lumensullaaminen, linnut
tulevat takaasin ja karhuki kömpii pesäästä.
Muistan ko yksi ruottin tullimies muisteli mulle ko hän oli Muonion tullissa varhain kevällä.
Lunta oli metri jag piilit ajoovat jäätietä yli väylän. Hän oli oikea huumori mies. Norjalainen
mies oli seisottanu puomille, siihen aikhaan oliit puomit tullissa, ja kysynyt norjaksi tältä
tullimieheltä:
- När går färja? Koska se färja mennee??
Nåå tämä tullimies sano mulle ette hän oli oikhein hyvällä tuulella ja vastasi ilosesti kohta
poettisesti näin:
- Nå när solen har kommit högre upp på himlen, snön har smällt bort, isen gått
och flyttfåglarna kommit tillbaka, Ja då går färjan!!
..eli tällä meän kielelä:
- Nå sitte ko aurinko on noussut korkeamalle, lumi sulanu pois, jäät menheet ja flyttfååklarit
tulheet takasin niin... Sitte tullee färja!!
Ja asianhaan tietenki kuuluu ette se färja oli törmälä norjalaisen nokaan eessä, metrin
lumipeiton alla.
 
No se siittä. Se oli mukava mies, se tullimies, ja sillä oli niin paljo niitä mukavia ja joskus aika
rajuja juttuja. Sillä oli semmonen harvinainen huumori joka syrjästäpäin saatto näyttää vähään
raakalta mutta silti joka sen ymmärsi tiesi ette siinä oli paljon lämpöä takana.
Toinen kerta ko mie satuin tulehmaan vanhasseen Konsumhiin samhaan aikhaan ko tämä
tullimies oli sielä niin... Sielä oli suomalisia tyristiä kans sillon, niin sanoin tietenki Hej tälle
tullimiehelle ja kysyin mitä häneen kylhään kuuluu?
Se silmäsi minua mustien silmäripsien alta ja sano möreällä äänelä:
- Mitä se sulle kuuluu!
Net suomaliset tyristit tietenki kattovat kummasti ja hunteerasit omissa päissä ette oliipas
vain....
Mie en tietenkhään ottanu pahaaksi, tiesin ette se oli vain merkki siitä ette met olima kauhean
hyviä kaveria.

- Niin se on.

       
               
     
Kieli varastethiin
9 november ´2006 i Muodoslompolo
 
Mie en ole niitä jokka oikhein tykkäävät tästä meän kielen höpötyksestä. En vain jaksa pittää
sitä minhään omana kielenä. Enkä ymmärrä miteen jokku jaksavat siihen panna niin paljon voimia
ja järkeä.
Hulluinta minusta oli se ko Pajalan kunta meinasi pakottaa meän nuoret lukehmaan tätä potaaskaa
koulussa! Mitä hyötyä niillä oliis siittä ollu? On parempi oppia kunnon suomi, niinkö met
halusimma mejään omien tyttärien tehää. Niillä on sitte ollu siitä paljon hyötyä siellä mailmalla
ja Aarlantala. Ja pittäähän sitä osata lukea ja kirjottaa kans sitä mitä puhhuu!
Vältin tässä sanomasta lapsia kläpiiksi ko minusta ja meiläpäin tuohon sanhaan liittyy jotenkin
alentava sävy. "Omat lapset ja muitten kläpit" prookathiin sanoa meiläpäin. Mutta Pajalan
ratiossa kuttuthaan aina lapsia kläpiksi ja sehään on tietenkin päin mäntyjä.
Toisshaalta, tässä niin sanotussa meän kielessähän ei ole mithään reegleriä oikeasti, muuta ko
mitä net pajalan profeetat sielä toomaa.
Oliiski tämä meän kieli ollu sillon ko mie kävin koulua niin oliis ollu paljon helpompi. Oliis
saanu lukea ja kirjottaa aivan ninko itte haluus, ja silti kaikki oliis ollu oikein. Täyvett poängit
oliisit pamahtanheet petyykille!
 
- No mutta nyt kyllä pittää kysyä multa itteltä ette halveksinko mie ommaa kieltä?
En tietenkhään. On kaks asiata vain jokka kuulu pittää erissä toisista. Kieli ja murre. Meilä
täälä ruottin torniolaaksossa on meän murre. Pohjalta vanha suomen murre ja siihen sitte vain
lisätty ruottin sanoja ko ei löyetä oikeata suomen, niin väänhäytethään siihen sitten ruottin
ja pistethään i perhään ette se sojjuu pareemin.
Esiimerkisksi: tilleksempeliksi: Ko mie aamula pijiin lähteä käyttämhään minun piiliä
pesiktningissä Pajaalassa niin muistinki yhtäkkiä ette ei se ollukhaan tänä päivänä, se oli vasta
tesämperissä ja päivänki oliin muistanu väärin, ei tionde ko tsykyförsta vasta, se on freetaaki
eikä onstaaki.
Mie kyllä uskon ette se mennee läpi vaikka se vähäsen pihisee avkaasurööristä ja topplokki
vuotaa öljyä silloin tällöin. Kesäälä kävin Toorbjörnin piiliverkstassa ja tahoin sen kattoa sitä
mutta ei sekhään löytäny mithään vikka siitä sillon. Kumma asia, ko ekspertitkhään ei tiiä
missä se vika on.
Noh, se siitä, kyllä se varmasti jotenkin tästä selviä.
 
Mutta tietenki meän pittää saa puhua tätä meän murretta. Sehän on niin eksoottinen ja
mukava mutta ei se miksikhään kirjakieleksi saata tulla, sano minuun sen sanonheen.
Ko mie en oikheen ymmärrä mitä net meän kielen vouhottajat meinaavat ko net sanovat
ette ei net ruottin sanat joihiin panhaan se i perhään ole meän kielen tunnusmerkkiä!! Mutta
mikkä net sitte on? Kohta kaikki muut sanathan on vain suomen puhekielestä temmattuja.
Justhiin niinko edesmennyt Pekka Arto yritti väittää, että suomea met täälä puhuma. Mie luulen
ette net jokka muuta väittävät ei oikheen tunne tuota suomen kieleä ja silti halvaavat omistaa...
Onko tässä nyt pieni kielen varkhaus käynissä? Niin se kyllä minusta tuntuu. Joppaus menheillä,
ja justhiin nyt ko kaikki tullimiehetki otettu pois rajjaa vahtimasta!! Voi voi tätä mailmaa,
ko jo kieliä varastethaan ja jopathaan. Kyllä se minuun vanha mummo ja faariki olis
kummastelheet tätä mailaman menoa jos net nyt olisit nähneet, voi voi.
   
´
Texten ej översatt
 
               
      Tillbaka