| |
|
|
|
Laulu |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
| |
|
|
|
Ruosterannalla sotavuodelta 1941 |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
| Fortsätt
|
|
|
|
Text: Uno Lindstedt |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
| |
|
1. |
|
- Ruosterannalla onpi vartio,
- vapaehtoisia aika partio.
- Pefäälinä toimii Siekas,
- joka kyllä onpi viekas.
|
|
7. |
|
- Unhoon jo kohta Hannukainen,
- niin vakava muukalainen.
- Omassa kellarissa,
- maito tilkka henttarissa.
|
|
13. |
|
- Joka ei sakkiimme tyydy,
- niin ei häntä ole myyty.
- Tehköön Hannukainen tavala,
- nostakoon kampheensa lavale.
|
|
| |
|
2. |
|
- Pisin pojista onpi Uno,
- huulillansa aina hymy.
- Synkin taitaa olla Johanssonni,
- vaikka muuten ompi aika sonni.
|
|
8. |
|
- Göte riiaa neiti Eilaa,
- siksi hän niin kovin peilaa.
- Saari onkin vielä nuori,
- eikä hälle sovi muori.
|
|
14. |
|
- Ruosterannan vartiossa,
- Siekas onpi vartiossa.
- Saari onpi miilu-lauvas,
- hänen kanssaam kovin harras.
|
|
| |
|
3. |
|
- Nuorin taitaa olla Saari,
- häijyydestä melko faari.
- Fyskarina etevin on Taipalensuu,
- tytöillä naurussa siittä suu.
|
|
- 9.
|
|
- Siekas käskee poikiansa,
- vartiossa oppilaansa.
- Aina heille lomat antaa,
- pirstapuutkin kämppään kantaa.
|
|
- 15.
|
|
- Vartionne tunnus sanaa,
- älä kelleen julki anna.
- Siittä saisi jalkajuonen,
- Uno teille joka huomen.
|
|
| |
|
- 4.
|
-
|
- Alituisen kiusana kuiten Lindstedti,
- siittä tehtään kohta pinstekki.
- Muoniotuksesta huoltaa Armas,
- ja ruoka ei siis ole karvas.
|
|
10. |
|
- Poikia ei puute kohtaa,
- koska Armas muonaa ostaa.
- Kersu palkan aina tuopi,
- tienhaaraan mennä suopi.
|
|
16. |
|
- Leipokaatte mulle pullan,
- vaikka kautta oman kullan.
- Että en mä petkutella,
- lahjaks saisin keskustella.
|
|
| |
|
5. |
|
- Talossa onpi vielä emäntä ja piika,
- eikä nekään ole liikaa.
- Piikaa kuin sais joskus halata,
- niin sen pitäs sitten salata.
|
|
11. |
|
- Ilomielin pojat olkaat,
- Ruosterannan vahti kolkat.
- Unokin se vielä soittaa,
- vahtipoikain uskon voittaa.
|
|
17. |
|
- Lopetan tään laulun,
- jos tet saatte kauhun.
- Kyliltä voin taasen soittaa,
- ja herkän uskonne voittaa.
|
|
| |
|
6. |
|
- Pefääli kuin myöntää lomaa,
- niin sekös tekee somaa.
- Muijaansa kun saa halata,
- ja sitten taasen vahtiin palata.
|
|
12. |
|
- Hannukainen kotonansa,
- nyt vaan katuu tekojansa.
- Että hänkin poijes lakkas,
- kellaristaan kotiin pakkas.
|
|
|
|
|
|
| |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|